Suomessa kekomuurahaislajeja on viisi, joista yleisin on tupsukekomuurahainen. Muut neljä ovat punakekomuurahainen, kaljukekomuurahainen, pohjankekomuurahainen ja niittykekomuurahainen.

Tupsukekomuurahaiset perustavat uudet pesänsä metsän laitaan tai aukkopaikalle, jonka ei tarvitse olla suuri – kaatuneen ison puun synnyttämä aukko riittää. Luonnonmetsässä kuolleet puut varmistavat uusien taimien menestymisen lisäksi uusien kekomuurahaispesien synnyn.

Nuori keko tarvitsee aurinkoa pysyäkseen riittävän lämpimänä jälkeläistuotannon onnistumiselle. Kun keko kasvaa isoksi, se tulee toimeen varjoisassakin metsässä, koska pesämateriaalin kompostoituminen ja suuri työläismäärä saavat aikaan riittävästi lämpöä.

Tupsukekomuurahainen elää yleensä useiden kekojen liittokunnissa, joiden suurissa keoissa voi olla yli viisisataa munivaa kuningatarta. Suuret pesät voivat olla halkaisijaltaan yli kolmimetrisiä ja korkeudeltaan yli kaksimetrisiä, ja niissä voi hääriä miljoona työläistä. Isoimmat keot löytyvät yleensä metsien hämyisistä sisäosista. Osa kekomuurahaislajeista elää yhden keon yhteiskunnissa, joissa on yleensä vain yksi lisääntyvä kuningatar. Niiden keot jäävät pienemmiksi.

Kekomuurahaisten merkitys metsässä on iso. Ne saalistavat valtavia määriä hyönteisiä ja muita niveljalkaisia, mutta samaan aikaan niiden pesissä asustaa suuri joukko kekoelämään erikoistuneita tai sopeutuneita selkärangattomia kuten kovakuoriaisia, punkkeja ja jopa lieroja.

Kekomuurahaiset lypsävät kirvojen makeita ulosteita ja suojelevat samalla karjaansa niin tehokkaasti, että kirvalaitumia ylläpitävien puiden kasvu voi hidastua. Toisaalta kirvojen uloste päätyy keon lähelle muurahaisten ulosteena, joka lannoittaa lähipuita. Lisäksi kekomuurahaiset saalistavat lehvästöä syöviä hyönteisiä, minkä ansiosta tuholaisista johtuva kasvutappio vähenee. Metsänomistajalle muurahaisten vaikutus puun kuutiomäärään saattaa olla hyvinkin suotuisa.

Vaikka kekomuurahaiset vaikuttavat suursyömäreiltä, ne itsekin voivat päätyä esimerkiksi petohyönteisten, hämähäkkien ja karhujen ruuaksi. Keväällä kekomuurahaisilla on usein ensimmäisenä työnä pesän korjaus palokärjen talvisen saalistusretken jäljiltä – vedeneristys on syytä saada kuntoon ennen kesän sateita!

Kevätauringon lämpö auttaa kekomuurahaisia muokkaamaan kehoonsa edellisenä syksynä varastoituneen rasvan energiaksi, jonka avulla keväiset toimet voidaan aloittaa jo ennen kuin ravintoa on maastosta saatavilla. Rasvan hajoamisella on merkityksensä myös keon keväisessä lämpiämisessä. Kekomuurahaisilla on siis hyvä syy tervehtiä kevätaurinkoa. Kun eteläsuomalainen tupsukekomuurahainen jo huhtikuussa kylpee auringon valossa, niiden lappilaisten lajitovereiden keot ovat vielä paksun lumivaipan alla.