Kiinnitin huomioni päärynäpuussamme lentäviin kimalaisiin. Puu on kukkinut jo monta viikkoa sitten, ja raakileetkin ovat jo isoja. Mitä kimalaiset siitä hakivat? Yllätys oli kyllä suuri: ne kävivät nuolemassa pienissä oksanhangoissa olevien kirvojen selkiä! Kuinka tavallista tällainen on?

 
Kimalaiset ja useimmat muut pistiäiset tarvitsevat sokeripitoista nestettä ravinnokseen. Yleensä ne löytävät sitä kukkien medestä, mutta erityisesti lämpiminä ja kuivina kesinä kirvojen erittämä mesikaste voi muodostua tärkeäksi ravinnonlähteeksi.

Mesikastetta syntyy, kun kirvat imevät kasvien nesteitä ja suodattavat niistä valkuais- ja kivennäisaineita omaan tarpeeseensa. Jäljelle jäävän sokeripitoisen veden ne ulostavat mesikasteena.

Neste on sellaisenaan hyvin laimeaa, mutta haihtumisen myötä sokeripitoisuus kasvaa ja sen arvo energianlähteenä paranee. Kimalaiset usein nuolevatkin pudonnutta mesikastetta lehdiltä, joiden pinnoilla se on ehtinyt makeutua. Makeutunutta mesikastetta voi syntyä myös aivan kirvayhdyskuntien viereen, jolloin voi näyttää siltä kuin kimalaiset nuolisivat itse kirvoja.

Laimea tuore mesikaste kelpaa ravinnoksi lähinnä vain muurahaisille, jotka lypsävät kirvoja hivelemällä niitä tuntosarvillaan.