Töyhtöhyyppä on todellinen kevääntuoja. Se ei helposti erehdy jäämään Suomeen talven viettoon, vaan lähtee jo hyvissä ajoin kesällä ja syksyllä talvea pakoon Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Maalis–huhtikuussa hyypät kuitenkin saapuvat heti ensimmäisten lämpimien lounaisvirtausten myötä pelloillemme kevään airueiksi.

Ensimmäisinä saapuvat hyypät ovat melko huomaamattomia, sillä ne kyhjöttelevät muuttomatkasta uupuneina sänkipelloilla ja mulloksilla. Usein alkukevään säät ovat niille haasteellisia, ja töyhtöhyypät joutuvat joskus palaamaan takaisin etelään koleiden kelien koittaessa. Mutta kun aurinko porottaa kunnolla ja sulattaa routivat pellot, töyhtöhyypät vertyvät ilmeikkääseen soidinlentoon.

Ne lepattavat ja kieppuvat ilmassa mustavalkoisin siivin. Soitimen kruunaavat siipien humina ja omaperäinen naukuva ääni, jonka nousevat iskut tuntuvat sopivan hyvin akrobaattisen lennon kiepsahduksiin. Isossa-Britanniassa naukunasta on johdettu töyhtöhyypän sikäläinen kansannimi peewit.

Töyhtöhyyppäkin on ilmastonmuutoksen myötä joutunut mukaan aikaistuvien keväiden kohtalonpeliin. Yhä aikaisemmin paljastuva maa ja kehittyvä kasvillisuus pakottavat linnut palaamaan pohjolaan aiempaa varhemmin. Suomen oloissa se on melkoista riskipeliä: takatalvi yllättää hyypät ja muut varhaismuuttajat joka kevät useampaankin kertaan, ja ravintotarjonta vaihtelevissa säissä voi olla niukkaa.

Kuuntele ääninäyte alta. Ääniklipissä kuuluu myös sammakon ääni ja ohi lentävä lehtokurppa.