Selkälokki on järvenselkien kumeaääninen komistus. Muistan linnun hyvin jo lapsuudesta, souturetkeltä Valkealan Hillosensalmelta. Ohitimme puisella soutuveneellä Repoveden Kärksaaret, kun komeasti kao kao -huutojaan ja ka ka ka ka -varoituksiaan huuteleva selkälokki nousi ensin ilmoille, kääntyi sitten ylhäällä kohti venettä ja kiihdytti pitkään loivaan syöksyyn kohti soutajia.

Toki se väisti uhkauksestaan jonkun metrin korkeudella, mutta syöksyliu’un nopeus ja siipien kohina oli juhlallinen tapahtuma. Sitä seurasi jokunen uusi nousu ja viisto syöksy, kunnes vene oli ohittanut saaret. Olimme osuneet liian lähelle selkälokin pesää tai jo kuoriutuneita poikasia.

Selkälokki pesii sekä yksittäin että pienehköissä yhdyskunnissa jopa muutamin kymmenin parein. Se esiintyy kaikkialla meren rannikolla ja sisämaassa erityisesti Järvi-Suomessa.

Selkälokkien pesimäluodoilla lintua ei ole syytä häiritä. Kuten monia muitakin, myös selkälokkia on viime vuosikymmeninä kohdannut taantuminen, jopa uhanalaisuusarvio. Lintujen on arvioitu altistuneen ympäristömyrkyille Itä-Afrikkaan suuntautuvalla muutolla ja ehkä pesimäalueillakin. Myös voimakkaasti lisääntynyt harmaalokki vaikuttaa selkälokin kantaan erityisesti ulkosaaristossa, sillä se verottaa selkälokin nuoria poikasia. Runsaimmillaan kanta oli 1950–1960-luvuilla. Nimilajin maailman kannasta noin puolet pesii Suomessa, selkälokki on siis kaikkein suomalaisin lintu!

Nimensä mukaisesti selkälokki on kuulunut erottamattomasti järvenselkien ilmeeseen ja kuuluu edelleenkin, vaikkakin selvästi vähentynein voimin. Alkuperäinen nimen tausta lienee kuitenkin siipien ja selän yläpinnan hienon musta, valkeareunainen väritys. Kauniit selkälokki, kuikka ja kalalokki ovat osa järvien tunnelmaa, äänimaailmaa ja maiseman rikkautta.

Kuvan selkälokki on kuvattu Hauhon Vihavuoden koskessa 7.8.2016. Se oli rengastettu pesästä lähteneenä poikasena jo viime vuosituhannella 5.7.1999, vain viiden kilometrin päässä tapaamispaikalta. On mielenkiintoista, että siitä oli jo 45 kontrollia tuona aikana, etäisimmät Israelista kolmenkin eri kevään muuttomatkoilta – kenties kalanviljelylaitoksilta – ja muut Hämeestä: Hämeenlinnasta, Hauholta ja Tampereelta.

Ikää linnulla oli kuvatessa 17 vuotta 1 kuukausi. Selkälokit ovatkin pitkäikäisiä, ahkerien rengastajien ansioista niistä on saatu paljon tietoa. Tieto on tärkeää suojelun kannalta. Vanhin Suomessa todettu selkälokki oli melkein 30-vuotias.

Selkälokin uljuus, komeus ja kauniit bassoäänet kuuluvat erottamattomasti Suomen järvien kesäluontoon ja merien saaristoon.

Toinen Vihavuoden koskella oleskellut selkälokki oli kenties rengastetun puoliso. Naaras on kooltaan hieman isompi kuin koiras.