Monet puut ja varpukasvit rakentavat siementensä ympärille mehevän marjan, joita linnut syövät ja levittävät samalla kasvin siemeniä. Miksi jotkut marjat ovat myrkyllisiä?

Luonto taitaa taas olla meitä viisaampi. Marjakasvien siemeniä levittävät lintujen ohella myös nisäkkäät. Marjojen koko, maku, väri, tuoksu ja mahdolliset myrkyt ovat keinoja, joilla kasvi ohjaa siementensä levittäjäksi juuri sille parhaimmin sopivat eläimet.

Suuret ja isosiemeniset marjat kuten luumu ja persikka ovat tarkoitettu väljäkurkkuisille levittäjille – siis suurille nisäkkäille. Nisäkkäät etsivät ravintonsa ennen muuta tuoksun perusteella, ja nisäkkäiden levitettäviksi sopeutuneet marjat tuoksuvat voimakkaasti – persikka on tässäkin suhteessa hyvä esimerkki.

Linnut taas etsivät ravintonsa näköaistin avulla. Linnuille tarkoitetut marjat ovat pienehköjä, värikkäitä – ja usein myrkyllisiäkin. Lintujen aineenvaihdunta on erilainen kuin nisäkkäillä eivätkä näsiän, lehtokuusaman, kielon, oravanmarjan tai sudenmarjan hedelmät ole niille myrkyllisiä. Hyvän esimerkin nisäkkäiden ja lintujen aistimaailman eroista tarjoaa paprikan kapsaiini: linnut eivät kammoa edes tulisinta habaneroa, mutta nisäkkäät maistavat jo vähäisenkin kapsaiinin ja jättävät paprikan hedelmät syömättä – alkuperäiset luonnon paprikat ovat kooltaankin linnuille sopivia.

Nisäkkäät liikkuvat suppealla alueella eivätkä ole kovin tarkoin rajoittuneet juuri tietynlaiseen ympäristöön. Ne sopivat sellaisten jokapaikan lajien kuten mustikka, puolukka ja vattu levittäjiksi. Linnut ovat vaateliaampia elinympäristönsä suhteen. Lehtolajien kuten juuri lehtokuusaman ja sudenmarjan levittäjiä ovat tiheissä pensaikoissa ja viidoissa viihtyvät linnut kuten pyy ja kertut. Näiden mukana siemenet päätyvät lintujen ulosteissa todennäköisesti samanlaiseen ympäristöön kuin missä emokasvikin oli. Lintujen kyydissä siemenet todennäköisesti päätyvät myös kauemmaksi kuin nisäkkäiden matkassa.

Meidän luonnossamme kasvit eivät ole kovin tiukasti sitoutuneet jonkun tietyn lajin kuljetettaviksi. Mustikka, puolukka, vattu, variksenmarja ja hilla kelpaavat sekä nisäkkäille että linnuille. Trooppisissa sademetsissä sopivien levittäjälajien kuten apinoiden ja suurten hedelmälepakoiden metsästys uhkaa jo tiettyjen puulajienkin menestystä!

Julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 7/2017.