Pian me täällä Suomen Luonnon toimituksessa vetäydymme päättämään, mikä on tällä kertaa Vuoden turhake. Ensimmäinen turhake valittiin vuonna 2000 ja se oli lehtipuhallin. Sitten kunnian saivat vaipankätkijä, ulkomainen pullovesi, hampurilaisaterian kylkiäinen, juotava jogurtti, kaupunkimaasturi, tuplapuhelinluettelot, mönkijä, pantiton pullo, ilotulite, turkis, huuhtohylsy, automaattinen saippua-annostelija, hajustettu roskapussi, hyönteisansa, muovinen kanamunakotelo, muovikassi ja viime vuonna fleecekangas.
Ehdotuksia on tänäkin vuonna tullut jo satoja. Listalla on paljon niin sanottuja ”vakioasiakkaita”, vuosi toisensa jälkeen sinne kipuavia tuotteita kuten erilaiset yksittäispakatut tuotteet ja kertakäyttöiset astiat.
Nyt EU:n komissiokin haluaa suitsia turhakehanoja ja on kieltämässä kertakäyttöisiä muoviastioita kuten pillejä, haarukoita ja veitsiä.

Olin elokuussa Savonlinnan luontoelokuvafestivaaleilla ja katsoin siellä muun muassa dokumenttielokuvan Blue. Se kertoo merien nykytilasta niiden suojelun parissa työskentelevien ihmisten näkökulmasta. Kuten vaikkapa merilintuja kaukaisella saarella tutkineen biologin silmin. Hän tutki erään merilinnun vatsaa, joka oli täynnä muoviroskaa. Roska rahisi ja muljahteli höyhenpeitteen alla. Linnulle tehtiin vatsahuuhteluita ja roskamäärää saatiin vähennettyä, jotta tilalle mahtui oikeaa ruokaa. Dokumentin mukaan tämä yksilö pelastui, mutta sehän oli vain höyhenvuoren huippu. Kiemurtelin tuolillani elokuvateatterin katsomossa.
Kirjoitin lokakuun Suomen Luontoon artikkelin muovista ja sen kierrätyksestä. Haastattelin juttua varten Ilmatieteen laitoksen vanhempaa tutkijaa Anu Heikkilää, joka seilasi loppukesällä merentutkimualuksella kansainvälisen tutkijaryhmän jäsenenä Azoreilta Sisiliaan. Tarkoitus oli muun muassa tutkia muovin hajoamista uv-säteilyn voimasta ja kerätä mikromuovia merestä. Lähellä Sisilian rannikkoa trooliin kertyi 937 muovinkappaletta puolen tunnin aikana.
”Silloin hävetti olla ihminen”, Heikkilä sanoi.

Minulla oli samanlainen tunne Blue-dokumenttia katsoessani, kun ihmisen tekemiset aiheuttivat tuskaa viattomalle luontokappaleelle. Syrjäisen valtameren saaren lajit ovat turvassa ihmisen vaikutukselta vain television koreissa luontodokumenteissa. Bluen kaltaiset dokumentit räväyttävät todellisuuden silmiemme eteen. On hyvä, että silloin hävettää.

Häpeän tunteesta haluaa yleensä päästä nopeasti eroon ja helppo tapa siihen on punnita jokaikistä ostosta. Ja tiedoksi: ei tarvitse odottaa marraskuun 23. vietettävää Älä osta mitään -päivää. Sellaisen päivän voi viettää aluksi vaikka kerran viikossa ja sitten kiristää tahtia.

P.S. Vuoden turhaketta voi ehdottaa 31.10. saakka. Tulos julkistetaan joulukuun Suomen Luonnossa.