Harvoin on tehnyt niin kovasti mieli ryhtyä salakuljettajaksi kuin eräänä kauniina päivänä Bogorin kasvitieteellisessä puutarhassa Indonesiassa. Puiston matkamuistomyymälän hyllyssä nökötti rivi hillopurkkeja, joiden pohjalla oli ohut kerros läpinäkyvää hyytelöä ja puoli tusinaa terhakkaa vaaleanvihreää tupsua. Etiketissä kerrottiin, että nämä elatusaineessa kasvatetut pistokkaat olivat mustia orkideoita (Coelogyne pandurata).

Purkkien kyljissä oli varmemmaksi vakuudeksi kuva keltavihreästä orkideankukasta, jonka huulessa oli musta pitsimäinen kuvio.

Purkit maksoivat 35 000 rupiaa. Yhden verson hinta oli siten noin 50 senttiä. Sama kasvi maksaisi saksalaisesta nettikaupasta Suomeen tilattuna useita kymmeniä euroja.

Musta orkidea on poikkeuksellisen hieno laji, jota jokainen todellinen orkideaharrastaja himoitsee. Kysäisin myyjältä, millaisia papereita niiden maastavienti olisi vaatinut. Homma kuulosti niin vaikealta jo Indonesian päässä, etten sitten alkanut myöskään tilata Eviran kasvintarkastajaa odottamaan minua ja purkkiani Suomen tulliin.

Kaikki luonnonorkideat kuuluvat nykyisin uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelevään CITES -sopimukseen, joka astui voimaan 1975. Rajoitukset eivät periaatteessa koske tällaisia siemenistä kasvatettuja pullo-orkideoita, mutta sopimus on tehnyt niihinkin liittyvästä byrokratiasta lähes ylivoimaisen hankalaa.

Vaikka sopimus on rajoittanut orkideoiden kansainvälistä kauppaa tehokkaasti, se on myös vaikeuttanut harvinaisten kasvilajien keräämistä tutkimus- ja suojelutarkoituksiin. Uusia orkidealajeja löytyy jatkuvasti, mutta niitä ei enää päädy kasvitieteellisiin puutarhoihin säilytettäviksi ja lisättäviksi yhtä paljon kuin aiemmin.

Ja CITESistä huolimatta lajien sukupuutto kiihtyy.

Ennen kesäkuussa pidettyä Rion ympäristökokousta monet ympäristötutkijat julkistivat raportteja, joiden mukaan luonnon monimuotoisuus on heikentynyt nopeammin kuin on luultu.Hälytyskellot kaikuivat kuuroille korville, eivätkä tutkimukset päätyneet suuren yleisön tietoisuuteen.

Yksi näitä kuoliaaksi vaiettuja raportteja oli Nature-tiedelehdessä 7.6.2012 julkaistu Sydneyn yliopiston tutkimus, jossa oli ensimmäistä kertaa systemaattisesti laskettu kansainvälisen kaupan vaikutuksia biodiversiteettiin. Tapausaineistossa oli yli 25 000 eläinlajia ja 15 000 tuotetta.

Tutkimuksen mukaan noin kolmasosa sukupuuttouhista on suoraa seurausta kansainvälisestä kaupasta. Ei kuitenkaan harvinaisten orkideoiden ja apinoiden ostamisesta ja myymisestä, vaan aivan tavallisten kulutustavaroiden kuten kahvin, suklaan ja tekstiilien kaupasta.

Tutkijoiden laskelmien mukaan esimerkiksi kahvin, teen, kaakaon, sokerin ja palmuöljyn kansainvälisen kaupan määrällinen rajoittaminen olisi luonnon monimuotoisuuden kannalta paljon tärkeämpää kuin CITES in määräykset.

Myös musta orkidea on käynyt luonnossa hyvin harvinaiseksi, koska sen elinympäristö Borneolla on tuhottu plantaasien ja kaivosten tieltä. Orkideoiden rakastaminen käy kovin vaikeaksi, kun niitä ei enää uhkaakaan satunnainen salakuljetus, vaan jokapäiväinen kahvimme ja biodieselimme.