Eduskunta hyväksyi toukokuussa 2018 EU:n ja Kanadan välisen CETA-sopimuksen (Comprehensive Economic and Trade Agreement, Laaja-alainen talous- ja kauppasopimus), varsin vähäisen julkisen keskustelun jälkeen. Sen verran kansanedustajien itsesuojeluvaisto kuitenkin toimi, että eduskunta edellytti kaivoslain muutostarpeen selvittämistä ja muutosesitysten tuomista jo tälle eduskunnalle.

Miten hallitus vastasi eduskunnan huoleen? Toi eduskuntaan esityksen kaivoslain heikentämiseksi entisestään.

Ensin hallitus tilasi kaivoslain muutostarpeista selvityksen asianajotoimisto Boreniukselta. Sen asianajajat ilmoittivat, ettei mitään tarvetta muutoksiin ole. Varmuuden vuoksi lausunto yritettiin salata, mutta siinä hallitus epäonnistui. Boreniuksen lausunto ei yllättänyt ketään, ei myöskään tilaajaa, joka on varmasti tiennyt, keneltä kysyy.

Borenius on kaivosyhtiöiden hovitoimisto. Se on avustanut muun muassa Kittilässä operoivaa Agnico Eaglea, Sodankylän Kevitsan kaivosta, se hankki Talvivaaralle yleisen edun kannalta kyseenalaisen vakuussopimuksen ympäristövaurioiden varalta. Näiden toimeksiantojen ohella se on lobannut kaivoslakia yhdessä Kaivosteollisuus ry:n kanssa.

Borenius Oy:n jääviyden näkee jokainen, juuri siksi ”selvitys” tilattiin siltä. Tämä voi tulla meille äärettömän kalliiksi.

CETA-sopimus luo uhan kaivosalalle

CETA-sopimuksen pahin ongelma on investointisuoja. Investointisuojan ideana on antaa ylikansallisille yhtiöille mahdollisuus riitauttaa kaikki sopimuksen voimaan tulemisen jälkeen hyväksytyt lait tai viranomaispäätökset, jotka yhtiöiden mielestä heikentävät niiden voitonmetsästystä. Siis kaikki lait ja tuomioistuinratkaisut, jotka kiristävät ympäristö- tai työsuojelunormeja.

Kaivosyhtiöt voisivat riitauttaa kaikki päätökset, joilla hyötyä toiminnasta yritetään saada jäämään myös kotimaahan. Yhtiöt voisivat riitauttaa esimerkiksi kaivosmaksujen säätämisen. Me olemme niitä harvoja valtioita maailmassa – vai olemmeko lähestulkoon ainoa? – jossa valtio ei peri maaperänsä rikkauksien kaivamisesta mitään korvausta.

CETA-sopimus luo uhan nimenomaan kaivosalalle, koska maailmassa toimii useita suuria ja aggressiivisia kanadalaisia kaivosyhtiöitä. Ne mellastavat myös Suomessa. ”Uhka on reaalinen”, kertoi Itä-Suomen kansainvälisen oikeuden professori Kati Kulovesi Taloussanomissa 7.1.

Ilman investointisuojasopimustakin kanadalaiset kaivosyhtiöt ovat nostaneet oikeusjuttuja Romaniaa ja Kreikkaa vastaan.

”Romaniaa vastaan nostetussa jutussa kanadalainen yhtiö Gabriel Resources vaatii 4,4 miljardin dollarin korvauksia siitä, että kultakaivoshanke pantiin jäihin sen jälkeen, kun se kohtasi maassa voimakasta vastustusta”, Kulovesi kertoo Taloussanomissa.

Mitä tapahtuukaan sitten, jos ja kun CETA-sopimus on kokonaisuudessaan voimassa? Vielä se ei ole, koska kaikki EU:n jäsenmaat eivät ole sitä hyväksyneet. Aika korjata kaivoslakia on siis nyt, mutta hiekka juoksee tiimalasissa koko ajan.

”Kaivospolitiikan lähtökohtana pitäisi olla, että valtio omistaa esiintymän, jolloin korvaus louhimisesta maksetaan valtiolle ja paikallis­yhteisöille. Korvauksen suuruus on suunniteltava niin, että kaivos­toiminnasta yhteiskunnalle syntyvä hyöty on mahdollisimman suuri”, kirjoittaa Helsingin Sanomissa 9.1 Pauli Lappi, ympäristö- ja luonnonvaratieteeseen perehtynyt Marie Curie -tutkija Ca’ Foscarin yliopistossa Venetsiassa.

Kuka kehtaa olla eri mieltä?

Toki hallitus on tuonut eduskuntaan esityksen kaivoslain muuttamiseksi. Se ehdottaa kaivoslakia muutettavaksi niin, että Natura 2000 -arviointi ja ympäristövaikutusten arviointiselostus voitaisiin malminetsintä-, kaivos- ja kullanhuuhdontalupaa haettaessa toimittaa vasta lupahakemuksen jättämisen jälkeen.

Ensin käynnistetään lupaprosessi, jotta voitaisiin kaivaa Natura-alueilla, ja vasta sitten katsotaan, mitenkä se mahtaisi Natura-säädöksiin sopia.

Lain perusteluista löytyy todellinen helmi:

Perusteluiden mukaan ”Natura 2000 -arvioinnin ja YVA-selostuksen suorittaminen nykyistä joustavammalla aikataululla mahdollistaisi siten niiden toteuttamisen entistä laadukkaammin, mikä merkitsisi myös ympäristön- ja luonnonsuojelun kannalta parannusta nykytilanteeseen nähden”.

”Tätä on pidettävä erikoisena näkemyksenä”, kirjoittaa Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristölakimies Pasi Kallio liiton lausunnossa hallituksen esityksestä kaivoslain muuttamiseksi. Hän on kovin kohtelias.

Voisi sanoa niinkin, että vaikka noin yleisesti ottaen emme olekaan siirtyneet faktojen jälkeiseen maailmaan, niin jotkut ovat.

Mikko Niskasaari
Kirjoittaja on oikeus- ja ympäristötoimittaja.