HALLITUS HALUSI hukata etsikkoaikansa, joten se kysyi kaivosalan hovilobbarilta, onko tarvetta muuttaa kaivoslakia niin, että ympäristölupaehtoja voidaan tarvittaessa tiukentaa tai määrätä kansallisomaisuutemme louhimisesta kaivosmaksu. Kas kummaa, lobbarin mielestä tarvetta muutokseen ei ole.

Muutostarpeen aktualisoi eduskunnan toukokuussa hyväksymä Kanadan ja EU:n välinen CETA-vapaakauppasopimus, josta päätettiin lähes ilman julkista keskustelua. Ongelmana on investointisuojasäädös, joka aiemmin nosti Euroopassa kovan vastarinnan EU:n ja Yhdysvaltain TTIP-sopimusta kohtaan.

Investointisuojaklausuulia on perusteltu tarpeella vakuuttaa ulkomaiset sijoittajat, ettei heidän omaisuuttaan kaapata mailla vierahilla. Turvalausekkeen vaatimisen voinee ymmärtää, kun sopimuskumppanina on Kiina tai muita kaltaisiaan maita, jotka eivät ole oikeusvaltioita.

Omaisuudella on kuitenkin erittäin vahva suoja sekä EU:n säädöksissä, että eri jäsenmaiden omassa lainsäädännössä. Lähtökohtaisesti EU:n jäsenmaat ovat oikeusvaltioita, vaikka Puola ja Unkari nyt ovatkin huonolla tiellä.

 

INVESTOINTISUOJAN todellinen idea on antaa ylikansallisille yhtiöille mahdollisuus riitauttaa kansallisten parlamenttien lainsäädäntövalta ja tuomioistuinten tuomiovalta. Ne voisivat estää tai ainakin yrittää estää lait tai muut viranomaisten päätökset, jotka kiristävät ympäristö- tai työsuojelu­normeja. Ne voisivat riitauttaa päätökset, joilla toiminnan hyötyjä yritetään saada jäämään myös kotimaahan. Esimerkiksi kaivosmaksut. Suomihan on siitä outo maa, ettei se peri yhtiöiltä mitään osuutta kaivosten tuotannosta.

Riidat ratkaistaisiin ylikansallisissa elimissä, joissa yhtiöiden etu on tavannut olla korkein intressi.

Kanada-sopimuksen investointisuoja on ongelma erityisesti Suomessa ja erityisesti kaivoslain kannalta, koska täällä valtavia valtauksia tehneet yhtiöt ovat suurelta osin kanadalaisia. Ne ovat erittäin kovaotteisia ja kärkkäitä käräjöimään. Esimerkiksi Lapissa hääräävä Mawson on yrittänyt rikosilmoituksilla pelotella luonnonsuojelijoita valittamasta sen toimista Natura-alueilla.

Siksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunta edellytti hallituksen selvittävän kaivoslain muutostarpeet ennen sopimuksen voimaantuloa. Se tapahtuu, kun kaikki jäsenmaat ovat hyväksyneet sopimuksen; niin on tehnyt vasta 10 maata. Belgia on vienyt investointisuojan EY-tuomioistuimeen eikä aio ratifioida sopimusta ennen sen ratkaisua.

 

HALLITUS TILASI asianajotoimisto Boreniukselta selvityksen tarpeista muuttaa kaivoslakia CETA-sopimuksen vuoksi. Ei mitään tarvetta, ilmoittivat Boreniuksen asianajajat kovin köykäisessä lausunnossaan.

Borenius on avustanut ympäristölupa- ja kiinteistöveroasioissa Kittilässä operoivaa Agnico Eaglea, samoin Sodan­kylän Kevitsan kaivosta. Se hankki Talvivaaralle yleisen edun kannalta epävarman vakuussopimuksen ympäristövaurioiden varalta ja on yleisesti lobannut kaivoslakia Kaivosteollisuus-yhdistyksen kanssa.

Borenius Oy:n jääviyden näkee jokainen, mutta hallitus leikkii, että selvitys olisi luotettava. Se on kaivosyhtiöiden asialla.

Meillä on hetki aikaa valvoa omaa etuamme ja muuttaa kaivoslakia ennen kuin sopimus on voimassa. Mutta vain hetki.

Teksti: Mikko Niskasaari
Kirjoittaja on vapaa oikeus- ja ympäristö­toimittaja.

CETA-vapaakauppasopimuskaivosalakaivoslakikaivosteollisuusKanada-sopimusluonnonsuojeluympäristönsuojelu