Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Allihaahka talvehtii läntisimmillään Pohjois-Norjan itäosien vuonoilla, pieni määrä Itämerelläkin. Allihaahkalla on varsin vekkuli parvikäyttäytyminen, jonka perusteella sen tunnistaa jo kaukaa - ja allihaahkalla on ihmeellinen höyhenpuku.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Allihaahkan parvet voivat olla äärimmäisen tiiviitä. Kuvat: Samuli Haapasalo
76/365
Allihaahka elelee talvisin Pohjois-Norjassa. Se on hyvin pohjoinen talvehtija niin kuin kyhmyhaahkakin. Ja Siperiastahan ne tulevat näille leveysasteille. Vuonot eivät jäädy. Itämerelläkin allihaahkoja talvehtii pikkuisen, kuitenkin selvästi enemmän kuin kyhmyhaahkoja. Pesimättömien, ruskeiden, 1-vuotisten allihaahkojen parvia jää Varanginvuonolle isoin määrin myös kesäksi.
Allihaahkat tuntee hyvinkin kaukaa parvimuodostaan ja sukelluskäytäytymisestään. Tiivis parvi päättää kuin yhdestä sopimuksesta sukeltaa lähes kerralla. Kun ensimmäiset linnut sukeltavat, seuraavat muut heti. Ja ylös ponnahdetaan kuin korkit pintaan, tietystikin vauhdikkaasti ja aivan peräjälkeen. Parvet ovat kymmen- ja satapäisiä. Parvikäyttäytymisellä on varmasti vaikutuksensa ravinnonhankinnassa ja vaaroilta suojautumisessa.
Yhtäkkiä kaikki allihaahkat sukeltavat vauhdikkaasti ja ponnahtavat pintaan kohta kuin korkki. Kalastusaluksen kylki heijastaa punaista sävyä veteen.
Parvessa pulistaan ja äkkiä lähdetään kulkemaan veden pintaa hyvin tiiviinä kiireisenä letkana. Parvet nousevat mielellään aika ajoin myös maalle vesirajaan rakkolevästöille tai ihan kivirantoihinkin. Ja tietysti pyrähtävät yhtäkkiä lentoon.
Juhlapukuisen koiraan värit ja värikuviot ovat varsin erikoiset. Eli kyllä allihaahkaa voi sanoa aika vekkuliksi. Nämä vekkulit on on kuvattu eilen Berlevågissa Pohjois-Norjassa.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Tuttu haahka on myös Jäämeren lintuja. Vaikka haahkan eri värit eivät ole niin voimakkaita kuin kyhmyhaahkan ja allihaahkan, sen pään, nokan ja rinnan väreissä on hyvin kauniita ja jännittäviä värisävyjä.
Pikkukajavat ovat jo saapuneet maaliskuisille lintuvuorille, osin lumen keskelle. Pikkukajavalla on kaksi erilaista lintuvuorta, joista uudempi on kulttuurisidonnainen. Tässä blogissa on pari kuvaa molemmista. Kannattaa tutustua mielenkiintoiseen lintuun!
Nämä lapintiaiset ja vertailukuvana yksi hömötiainen on kuvattu toissapäivänä Inarissa. Metsätiaiset, hömö-, lapin- ja töyhtötiainen ovat osa suomalaista identiteettiä.