Keittiömme ikkunan takana on kaksi omenapuuta. Niistä toisen nimesimme leikillämme perhosten upseerikerhoksi, sillä amiraalit viihtyivät siinä. Kolmisen viikkoa saimme seurata niitä. Vain sateen ajaksi ja yöksi ne poistuivat. Kaksi perhosta roikkui yleensä oksan alapinnalla; ne nähtävästi imivät jotain oksan pinnasta. Kolmas (kuvassa oleva yksilö) puolestaan lenteli ja nautti auringosta - ja aina välillä häiritsi muita. Liekö niin, että tämä yksi oli koiras ja muut naaraita. Toinen, paremmassa kunnossa oleva puu ei niille kelvannut, vaan vain tämä, jonka oksat ovat jo vähän höttöisiä. Omenia ne eivät myöskään imeneet. Kun elokuu vaihtui syyskuuksi, perhoset hävisivät. Kuvan on ottanut Simo Palkki