Sitruunaperhonen ja vaelteleva harjaneilikka
Nyt lentelee tutun sitruunaperhosen keskikesän kanta iloisesti niityillä. Keväällä sitruunaperhosia hieman kaipasin, minusta niitä ei ollut kovin paljon, nyt on paremmin.
Nyt lentelee tutun sitruunaperhosen keskikesän kanta iloisesti niityillä. Keväällä sitruunaperhosia hieman kaipasin, minusta niitä ei ollut kovin paljon, nyt on paremmin.
Kuvasin tällä viikolla sitruunaperhosta vaeltelevan kasvin, harjaneilikan kukinnoissa. Vaelteleva, sillä harjaneilikka muuttaa jatkuvavasti kasvupaikkaa. Jos harjaneilikan siirtää kukkapenkkiin mielestään sopivaan paikkaan, se oitis siirtyy uuteen kohtaan. Ja aina uudelleen ja uudelleen! Näin käy myös niityllä. Vaikutelmaa voi vahvistaa harjaneilikan kaksivuotisuus, jolloin ensimäinen vuosi jää kukkimisesta väliin.
Ehkä siirtyminen tuo kilpailuedun elintilasta harjaneilikalle. Välillä neilikka tuntuu tyystin katoavan ja taas jopa vuosien jälkeen ilmestyvän takaisin. Vaivaakin kannattaa nähdä harjaneilikan eteen, se on erinomaisen hyvä perhoskukka ja kaunis niittykasvi.
Kuvissa näet myös sitruunaperhosen rakenteen, mm. imukärsän kukassa ja toisaalta siinä vaiheessa kun perhonen siirtää imukärsää kukintoon.