Sana kiertää nopeasti. Utön eteläosassa on nähty nuori tunturikihu, joka laskeutui jonnekin heinikkoon. Lintuharrastajien virta käy kihupaikalle joka puolelta syksyistä majakkasaarta. Porukka odottaa vielä lintukuvaaja Markus Varesvuon saapumista, lähtee sitten etenemään, ja pian kihu näyttäytyy kauniisti.

Se on yksi Utön tämän syksyn syysmuuton kohokohdista. Tunturien lintu on matkalla Lapista talvialueilleen. Kyse on valtavasta muutoksesta, sillä paljakan lintu viettää talvensa valtamerellä kalastellen ja ehkä muilta linnuilta kalaa anastellen. Tunturin avaruus on vaihtumassa vielä vapaampiin maisemiin.

Täällä Utössä kihu saa muistuman entisestä. Maisema on avara kuin Lapissa, mutta ympärillä tyrskyää tuleva ympäristö. Kihu on täällä ehkä tuhannen kilometrin päässä synnyinseudustaan. Talvehtimisalueelle on matkaa yli kymmenen kertaa tämän verran. Tunturikihujen tärkein talvehtimispaikka on Etelä-Atlantilla Afrikan länsipuolella. Talven kihut viettävät kaloja syöden Benguelanvirran runsailla apajilla.

Grönlannissa muutama vuosi sitten merkityt tunturikihut suuntasivat juuri Afrikan länsipuolen merille ennen kuin niiden kantamat satelliittilähettimet lopettivat toimintansa. Kihut tekevät tutkimuksen mukaan matkaa 700–900 kilometrin päivävauhtia. Sankka lintuharrastajajoukko katselee tunturikihua kuin kaukaa tullutta ja maailmalle taas lähtevää laivaa.

Mökkipihan harmaasieppo menee Kongoon

Syyskuun Utössä on vielä jäljellä muitakin talviafrikkalaisia. Haarapääskyt piirtelevät kaaria venevajojen ympärillä. Nyt lokakuussa viimeisetkin haarapääskyt ovat matkalla. Rengaslöytöjen perusteella aikuiset haarapääskyt lentävät talvehtimaan suunnilleen samalle Afrikan alueelle kuin edellisvuonna. Sieltä ne palaavat usein tutulle pesimäpaikalle.

Syyskuussa saaren pusikoissa piilottelee vielä myös useita harmaasieppoja. Harmaasieppo on monille mökiltä tuttu: se saattaa pesiä halkopinoon. Suomalainen maailma muuttuu siepolla talveksi ehkä Kongon kunnaiksi, missä suuri osa harmaasiepoista on perillä jo lokakuussa. Kiambote (hei), talvivierasta ehkä tervehditään paikallisella bantukielellä.

Kurkiperhe muuttaa ja talvehtii yhdessä

Näemme Utössä jatkuvasti ampuhaukkoja. Niiden ilmaantuminen ei ole sattumaa. Haukat lentävät ravintonsa keskellä tankkaamassa ja pyytävät pikkulintuja päivittäin. Ne ovat ennen kaikkea päivämuuttajien kiusa. Muuton ja talvehtimisen riskit ovat valtavia. Nuorista pikkulinnuista tyypillisesti yli puolet menehtyy muutolla tai talvialueilla, ja aikuisistakin kuolee usein kolmannes. Tunturikihun ja useimpien muidenkin lintujen nuoret saavat pärjätä yksin. Hanhien, joutsenten ja kurkien jälkikasvu puolestaan saa vanhemmiltaan apua seuraavaan kevääseen asti.

Kurkiperhe muuttaa yhdessä ja pysyy tiiviisti koossa myös talvella. Esimerkiksi Espanjassa aikuiset vartioivat nuoriaan alati ja joutuvat siksi muiden kurkien kanssa kärhämiin paljon useammin kuin poikasettomat kurjet. Suomalaiset kurjet talvehtivat osin Euroopassa, osin Afrikassa. Satelliittilähettimillä merkittyjä suomalaiskurkia oli viime talvena esimerkiksi Etiopiassa. Huima on siis nuoren kurjen ensimatka, vaikka vanhemmat lentävät vierellä.

————————————————————————

Tämä on vain osa artikkelista. Lue koko juttu ostamalla digilehti Lehtiluukusta!

Jutussa kerrotaan lisäksi muun muassa näistä aiheista:

• Syysmuutto tarjoaa enimmillään satojatuhansia lintuja päivässä
• Kurjet, haikarat ja petolinnut käyttävät ilmavirtauksia taitavasti kuin purjelentäjät.
• Laulujoutsen viivyttelee jäiden tuloon

Osta luettavaksesi koko artikkeli, hinta  2 euroa!

Muuttolinnuista kertova artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Suomen Luonnon numerossa 8/2012.

Osta koko juttu digilehdessä, hinta vain 2 euroa! Samalla saat luettavaksesi koko 8/12-lehden runsaan sisällön.

Digilehden voit hankkia kätevästi Lehtiluukusta >>

Suomen Luonnon kestotilaajat pääsevät lukemaan vanhoja lehtiä digiarkistossa ilmaiseksi. Lue lisää >>

Kurjet, haikarat ja petolinnut käyttävät ilmavirtauksia taitavasti kuin purjelentäjät.
Kuva: Markus Varesvuo