Suomen Luonnon numerossa 5/2025 Timo-Heikki Varis kuvasi ansiokkaasti nuorten, pesimättömien telkkänaaraiden pesäpaikan etsintää. Kuvattu käyttäytyminen ei kuitenkaan rajoitu pelkästään nuoriin lintuihin, vaan vastaavasti käyttäytyvät myös pesinnässään epäonnistuneet vanhat naaraat, jotka etsivät uutta pesäpaikkaa tai loismunintakohdetta seuraavaa pesimäkautta varten. Pesintävaiheen jälkeiset pönttökäynnit antavat naaraalle tietoa paitsi pöntön asuttamisesta, myös pesinnän onnistumisesta kyseisessä pöntössä.

Lehden samassa numerossa Seppo Vuolanto  vastaa telkän loispesintää koskevaan lukijakysymykseen todeten, että ”osa telkkänaaraista ei ole halukkaita hautomaan, vaan munii mieluummin naapurinsa pesään”. Toteamus on harhaanjohtava. Telkän loispesinnässä ei ole kyse ’halukkuudesta hautomiseen’ eikä se kohdistu nimenomaan naapurin pesään, ellei se satu olemaan erityisen turvallinen; loismunijat suosivat turvallisia pesäpaikkoja.

Tutkimuksen perusteella tietyn alueen telkkäkannassa voi samana vuonna olla kolmenlaisia naaraita: naaraita, jotka munivat vain omaan pesäänsä, naaraita, jotka munivat vain toisten pesiin ja naaraita, jotka munivat sekä omaan pesään että toisten pesiin. Kyse on vaihtoehtoisista lisääntymistaktiikoista, joista normaalipesinnän ja loispesinnän yhdistämisen on todettu tuottavan eniten poikasia. Sama naaras voi loismunia useaan pesään, jopa kilometrien päässä omasta pesästään.