Ilmaisnäyte

Tämä on ilmaisnäyte Suomen Luonnon maksullisesta sisällöstä. Lukemalla Suomen Luontoa opit tuntemaan luontoa ja ymmärtämään ympäristöongelmien taustoja. Ryhdy tilaajaksi tästä ja valitse luotettava luontomedia! > Kaikki tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön kotimaisen luonnon puolesta.

Moni meistä on ulkoillessaan huomannut luonnon muovaamia hahmoja, jotka muistuttavat vaikkapa ihmistä tai eläintä. Parhaimmillaan tällaiset havainnot laajentavat suhdetta luontoon ja sen monimuotoisuuteen: kuinka vivahteikkaita muotoja puissa on, miten jää muotoutuu tai miten siitepöly värjää veden pintaa.

Hahmoja voi löytää, kun malttaa pysähtyä tutkimaan luontoa ja antaa mielikuvitukselle tilaa. Kaikki hahmot eivät avaudu silmänräpäyksessä.

Talvinen taruhahmo. Kuva: Jussi Helimäki

Luonnon muovaamat hahmot ovat kiinnostaneet minua jo kauan. Taustalla ovat uteliaisuus sekä ihmetys, kuinka luonnon perusilmeestä poikkeavat muodot voivatkin ihmissilmin olla huvittavia, outoja tai jopa uhkaavia.

Hahmojen etsiskely on hauskaa, vaikka se vaatiikin hieman viitseliäisyyttä. Erityisen mukavaa puuhaa se on lasten kanssa. Pienet lapset näkevät asioita, joita useimmat aikuiset eivät kykene huomaamaan. Lapset ja aikuiset voivatkin auttaa toisiaan löytämään luonnon piilottelemia hahmoja.

Ihminen kivessä, taruolento puussa

Ihminen hahmottaa helpoimmin itseään muistuttavat muodot, erityisesti pään, silmät, suun tai profiilin. Myös tuttujen eläinten hahmoja on helppo löytää, mutta usein hahmo on jokin epämääräinen taruolento, jossa voi olla piirteitä myös oikeista eläimistä.

Marabu. Kuva: Jussi Helimäki

Antoisimpia kohteita etsiä kiinnostavia muotoja ovat kivet, kalliot ja puut. Hahmoja löytää usein myös esimerkiksi jäästä, lumesta, sienistä tai vedenpinnasta.

Kasveista puut tarjoavat ylivoimaisesti ilmeikkäimmän hahmomaailman. Yksittäinen puu voi olla hyvinkin mielikuvituksellinen, kuten tykkykuusi metsäisellä vaaralla – Riisitunturi on tästä maankuulu. Myös puun eri osat avaavat oivan portin hahmomaailmaan: rungon kirjailut, juuriston maanpäälliset vänkyrät tai oksien muodot.

Sienten itiöemät ovat jo itsessään kuin satuolentoja sienten maanalaisen elämän ja maanpintaan putkahtelun myötä, mutta niistä löytyy usein myös selkeitä hahmoja.

Lakkimainen piispanhiippa ja käsimäisiä haaroja tuottava keltasarvikka ovat omia suosikkejani.

Kivien päällä kasvavista jäkälistä taas voi löytää vaikkapa karttoja tai eläinhahmoja. Ne erottuvat parhaiten kostealla säällä, jolloin jäkälien värit tulevat paremmin esiin.

Jään ja veden hahmogalleria

Jos saisin valita vain yhden paikan hahmojen haeskeluun, etsisin niitä jäästä ja erityisesti jäätä hyvin läheltä tarkastellen. Tässä auttaa kamera ja makro-objektiivi, joka tarkentuu lähelle. Myös ikkunoihin pakkasella muodostuvasta jäästä voi löytää aivan oman maailmansa, joka saattaa muuttua päivän kuluessa etenkin, jos aurinko lämmittää lasia. Pakkaskaudella koskipaikoilta löytää kiinnostavia jäähahmoja. Myös lumesta voi yrittää etsiä hienoja muotoja.

Jääpää. Kuva: Jussi Helimäki

Vedenpinta on varsinainen hahmojen aarrearkku. Valon ja varjon vaihtelu, veden liikkeet ja heijastukset tuottavat loputtomasti erilaisia hahmoja ja muotoja.

Veden hetkellisiä ja nopeasti vaihtelevia hahmoja voi dokumentoida kameralla käyttäen erilaisia suljinaikoja. Nopeissa tilanteissa, kuten aaltojen kuvaamisessa vain pysäytetty kuva voi paljastaa ohikiitävän hahmon, kun taas peilityyntä vedenpintaa ja vedenrajan hahmoja ehtii tutkia rauhassa. Katse kannattaa nostaa myös ylös. Ohi kiitävistä pilvistäkin voi löytää hahmomaailman.

Profiili. Kuva: Jussi Helimäki

Hahmojen näkemisessä on kyse pareidoliasta

Teksti: Mira Helimäki, psykologi

Ihminen pyrkii aina ymmärtämään ja antamaan merkityksiä tekemilleen havainnoille. Filosofi Immanuel Kantin tietoteoreettisen ajatuksen mukaan havaintomme maailmasta ja asioista ovat aina subjektiivisia tulkintoja.

Kantin mukaan mieli ei pysty tavoittamaan olevaa an sich eli sellaisenaan, puhtaana, vaan jokainen meistä antaa näkemälleen oman merkityksensä, joka perustuu omaan kokemushistoriaamme. Tästä seuraa, että ihmiset näkevät asiat yksilöllisesti oman kokemuksensa ja historiansa kautta.

Pareidolia-käsite tulee muinaiskreikan kielestä, eidos = muoto, para = vastoin jotain. Evolutiivisesti tarkasteltuna ihmisen on ollut tärkeää tuntea ihmiskasvoja, ja myös eläinten kasvoja, sekä uhkan että turvan ja yleensäkin hengissä pysymisen kannalta.

Kasvojen tunnistaminen on ihmiselle tärkeää myös sen takia, että meidät on luotu yhteyteen toistemme kanssa ja ymmärtämään toisiamme.

Aivojen ohimolohkossa sijaitsee alue nimeltäfusiform gyrus, joka on erityisen tärkeä ihmiskasvojen tunnistamisessa. Jos kyseinen aivoalue vaurioituu, kyky tunnistaa entuudestaan tuttujakin kasvoja heikkenee.

Lue myös:

Luonto

Yliluonnolliset luontokokemukset – nämä oudot tapahtumat lukijamme muistavat aina: ”En ole koskaan kokenut vastaavaa”

Pyysimme Suomen Luonnon lukijoita kertomaan, ovatko he kokeneet luonnossa joskus jotain pelottavaa, outoa tai yliluonnollista. Vastaukset osoittavat, että luonnon helmassa aistitaan ja nähdään monenlaista.

Kasvit

Arkiston aarteita: Pyhät puut olivat linkki tuonpuoleiseen – näin suomalaiset palvoivat luontoa

Vanha kansa palvoi puita. Kullakin suvulla tai kyläkunnalla oli oma pyhä puunsa, jota vaalimalla tavoiteltiin hyvinvointia, vaurautta ja harmoniaa. Pyhä puu oli myös yhdyslinkki suvun vainajiin.

Tilaajille| Luonnonsuojelu

Palvomme valoa, vaikka tarvitsemme pimeyttä

Koemme valoisuuden turvalliseksi ja itsestään selväksi. Olemme kuitenkin oppimassa arvostamaan ja varjelemaan myös uhanalaista pimeyttämme. Pimeyttä juhlistetaan nyt kevään korvallakin.

hahmoja luonnossaJussi Helimäkijäähahmokuvakisaluontohahmopuuhahmo

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.