Lämpimänä kesäkuisena lauantaiaamuna loikkaamme reppuinemme Kauppatorilta laivaan. Helsingin saarissa riittää nyt porukkaa: Suomenlinnassa vierailee vuosittain huikeat miljoona kävijää ja viereisessä Vallisaaressa pääsee kesän aikana tutustumaan luonnon lisäksi taiteeseen Helsinki Biennaalissa.

Tällä kertaa suuntana on monelle vielä tuntemattomampi Isosaari, joka avattiin yleisölle vuonna 2017.

Laiva koukkaa ensin Lonnan saaren ohi ja sitten Suomenlinnan Kustaamienkan läpi väljemmille vesille. Istumme kannella leppoisassa merituulessa ja ihailemme, miten vehreä pääkaupunkimme onkaan täältä käsin katsottuna.

Merimetso liitää läheltä Isosaaren satamaa kun astumme laivasta saaren kamaralle. Pienen ryhmämme oppaaksi on lupautunut Helsingin saariston ja niiden historian läpikotaisin tunteva Jarmo Nieminen.

Upseeritaustainen Nieminen onkin hyvä opas kertomaan saaren historiasta, sillä Isosaaren merkittävä sijainti on linkittänyt saaren aina pääkaupungin puolustukseen. Saari on ollut tärkeä maamerkki merellä kulkeville jo 1600-luvulta saakka, ja ensimmäiset vakituiset asukkaansa saari sai 1800-luvulla. 1900-luvun puolustusvoimien rakennelmia saarella on useita ja saarella on edelleen yleisöltä suljettuja alueita.

Kallioita näkyy aava ulappa

Oppaamme kuljettaa meidät kohti satamasta länteen Peninniemeä. Niemen alue on suljettu, joten tänne pääsee ainoastaan opaskierroksilla. Vasemmalle jää vanha koulu ja pienvenesatama.

Saaren asukkaille ja täällä työskenneille olosuhteet ovat olleet kovat. Tuuli tuivertaa ulkosaarta kovalla voimalla ja myrskyisellä säällä aallot huuhtovat koko kapean Peninniemen yli. Vanhin kalastaja-asutus sijaitsi tyynimmän poukaman ympärillä suojassa pahimmilta säänvaihteluilta. Täällä todella on eletty luonnosta ja luonnon ehdoilla.

Kallioista niemeä täplittävät kukkivat ketolaikut. Huopakeltanoiden keltaiset kukat, merisauniot sekä orvokit ja suolaheinät heiluvat merituulessa. Ruohosipuli availee violetteja kukkiaan.

Nämä kasvit ovat sopeutuneet kuivuuteen ja auringon paahteeseen. Muutoin kallio on meren puolella paljasta, ja sen muodoista näkee, miten merituuli ja tyrskyt tätä rantaa huuhtelevat.

Kallioisilta etelärannoilta avautuu upea aava näkymä etelään. Kansainvälinen vesialue alkaa vain 20 kilometrin päästä Isosaaresta. Tänne ei kaupungin melu kuulu, ja moottoriveneiden sijasta merellä näkyy vain purjeveneitä lipumassa äänettömänä laineilla.

Näkymät Isosaaresta etelän suuntaan. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Ohuen niemen kärjessä sijaitsee vuonna 1936 valmistunut torpedokoeasema. Täällä testattiin kaikki venäläisvalmisteiset torpedot aina vuoteen 1956, jolloin toiminta siirrettiin Upinniemeen.

Astumme sisään rakennukseen, jonka keskellä on jättimäinen vanha torpedo ja seinillä paljon aseman toimintaan liittyvä koneita ja kalustoa. Tähän tilaan tiivistyy paljon Isosaaren ja Helsingin puolustuksen historiaa.

Torpedojen laukaisualustoilta näkee suoraan pinnan alle, täällä ulkosaaristossa meri on kirkas. Haarapääsky on tehnyt pesän jonnekin rakennukseen, sillä linnut lentelevät päidemme yläpuolella katon rajassa.

Torpedokoeasema. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Saaren kasvillisuus ja linnut ovat erikoistuneet ankaraan meriluontoon

Isosaaressa kasvaa saariston luonnonvoimiin tottunutta ja siihen elinympäristöön erikoistunutta lajistoa. Toisaalta siellä kasvaa myös haitallisia vieraslajeja, kuten komealupiinia.

Aivan jalkojen juuresta löytyy hieno kasvihavainto: kauniin nimen saanut ketotuulenlento. Tämä vaatimattoman näköinen kasvi ei vielä ole kukassa kesäkuun toisella viikolla, mutta myöhemmin sen siemenet leviävät nimensä mukaisesti tuulen mukana.

Ketotuulenlento, ei vielä kukassa. Siemenet leviää hauskan nimensä mukaisesti tuulen mukana. Koristeellinen nimi varsin vaatimattomalle ja huomaamattomallekin kasville. Kuva: Anna Tuominen

Harmaahaikara laskeutuu kivelle. Edustalla on kaksi isokoskelonaarasta, joista toisella on poikaset. Emo ei pitänyt toisen naaraan lähestymisestä vaan hätisti sitä tiehensä. Kuva: Anna Tuominen

Paluumatkalla niemenkärjen puolessa välissä kimeä ääni tyl-li, tyl-li kiinnittää seurueemme huomion.
Tylli vartioi lähistöllä olevaa pesäänsä. Merenranikoilla tylli tekee vaatimattoman pesänsä soraan tai hiekalle ja munii yleensä 4 munaa. Merenrantaniittyjen katoaminen on aiheuttanut tyllin harvinaistumista, ja nykyään Suomessa pesii 3000–6000 paria. Kierrämme pesän kaukaa ja jätämme tyllin jatkamaan tärkeää tehtäväänsä.

Isosaarella pesii myös kirjavasta ulkoasustaan tunnettu, erittäin uhanalainen karikukko. Tämä harvinaisuus ei kuitenkaan kiikareihin osu.

Tylli vartioi kalliolle rakentamaansa pesää. Kuva: Anna Tuominen

Isosaaren löylyihin

Reippailun jälkeen suuntaamme löylyihin. Saaren sauna on lämpimänä ja sinne suuntaavat virkistäytymään muutkin retkeläiset. Onneksi lauteilla riittää tilaa, sillä tämä 40-luvulla valmistunut saunarakennus on entinen miehistösauna, jonne mahtuu 30 henkilöä kerralla.

Pitkien ja jyrkkien uimaportaiden alapuolella kimmeltävä meri houkuttaa kipakoiden löylyjen jälkeen. Ulkosaariston viileä vesi on kuitenkin täällä vain kahdeksan asteista, joten uinti on ennemminkin pikainen kastautuminen! Laiturilta on kiva vilvoitella ja ihailla maisemaa Helsinkiin päin.

Isossaaren uimaranta ja oikealla näkyvä saunan uimalaituri. Näkymät kohti Helsinkiä. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Löylyistä ja pulahduksista piristyneenä ehdimme vielä pienelle kävelylle ennen kotimatkaa. Ohitamme kolmion muotoiset Nolla-mökit, joiden kookkaista ikkunoista avautuu yöpyjälle komeat maisemat kohti Helsingin edustan saaristoa. Leirintäalue on vielä hiljainen.

Lenkkimme kulkee halki lehtomaisen metsän. Lehvästöstä kuuluu iloista lauluääntä – seurueemme lintutietäjä vahvistaa äänen kuuluvan idänuunilinnulle!

Saaren linnusto on monipuolinen, ja ulkosaaret ovat etenkin monille muuttomatkalaisille tärkeitä lepopaikkoja.

Isosaaren länsipuoli jää tällä reissulla tutkimatta, sillä nyt on kiiruhdettava kohti venesatamaa. Laivan kannelta onnistumme vielä näkemään lentävän riskilän, jonka tunnuksenomainen valkea täplä vilkkuu muuten mustan linnun siivessä.

Virkistävän retkipäivän jälkeen ajatukset viipyilevät vielä pitkään saaressa. Isosaareen täytyy palata pian uudelleen.