Lapsena Sanna Hukkanen leikki metsissä kuten kaikki muutkin lapset. Lähimetsä Joensuussa oli hieno ja sai mielikuvituksen lentämään. Metsä tuli uniinkin, leikkikaverin kanssa hän näki siitä jopa samaa unta. Unessa metsän keskellä oli jättimäinen kuoppa, jonka pohjalla asui noita.

Lapset kehittivät mielessään mytologioita ja satuja. Metsässä oli salainen maa, jonne pääsi vain nousemalla tiettyjen kantojen päälle ja lausumalla oikeat taikasanat. Kuusien juurten alla asui tonttuja, leikkimaailma sekoittui todellisuuteen.

Hukkanen on aikuinen, mutta tarinat elävät. Nykyisin Hukkanen piirtää niitä työkseen. Metsissä hän näkee edelleen paljon taianomaista ja kaunista.