Ystäväni iloitsi sosiaalisessa mediassa kirpputorilöytöä – hän ei joutunut hankkimaan itselleen tarpeellista tavaraa uutena muualta. Vanha onkin nykyisin taas muodissa. Kierrättäminen koetaan nykyään hyväksyttävänä ja sekä ekologisena että usein taloudellisestikin järkevänä toimintana. Kierrätettyjä tavaroita ei pidetä enää ”nuhjuisena romuna” kuten ehkä aiemmin koettiin.

Samalla kuitenkin ilmastonmuutos, tiukkenevat päästövähennystavoitteet ja niiden aiheuttama käyttäytymisen muutospaine jakavat suomalaisten mielipiteitä vahvasti. Keskustelukanavat täyttyvät nopeasti monenkirjavista mielipiteistä ilmastouutisiin ja uusiin ohjauskeinoihin kuten verotukseen liittyen.

Muutostarvetta on ainakin neljällä alueella

Suomalaisen kuluttajan päästöt koostuvat pääosin liikkumisesta, asumisesta, tavaroista ja palveluista sekä ravinnosta. Ne on helppo esittää taulukkona esimerkiksi Suomen ilmastopaneelin tuoreen (2020) selvityksen perusteella. Jokaiselle näistä neljästä sektorista on tiedossa keinoja, joilla ympäristön kuormittumista voi vähentää.

Keinoja ympäristön kuormituksen vähentämiseen

  • Liikkuminen (30 %), erityisesti yksityisautoilu (ja lentäminen osalla ihmisistä) –> vähennä autolla liikkumista, lisää pyöräilyä, kävelyä ja joukkoliikennettä
  • Asuminen (25 %), erityisesti lämmitys ja sähkön kulutus (80 % asumisen päästöistä) –> alenna huonelämpötilaa, käytä vihreää sähköä, lämpöpumppuja ym.
  • Tavarat ja palvelut (25 %), erityisesti, sisustus, huonekalut ja kodinkoneet, vaatteet, audiovisuaaliset ja tietojenkäsittelylaitteet, vapaa-ajan harrastusvälineet ja palvelut –> kuluta kohtuullisesti, suosi kierrätystä, korjauspalveluja jne.
  • Ravinto (20 %), erityisesti liha- ja maitotuotteet (keskimäärin 50–80 % ravitsemuksen päästöistä) –> kuluta kohtuullisesti, syö kasvispainotteisemmin ja vältä ruokahävikkiä

Ari Nissisen ja Hannu Savolaisen mukaan teknologinen kehitys on vähentänyt tuotteiden ja palveluiden tuotannon aiheuttamia päästöjä 2000-luvulla. Kulutusmenojen eli kulutukseen käytettyjen eurojen kasvu on kuitenkin samaan aikaan lisännyt kulutuksen päästöjä ja rajoittanut kulutuksen hiilijalanjäljen pienenemistä. Ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen meidän tulisi arvioiden mukaan vähentää kulutusperäiset päästömme henkilötasolla 2,5 hiilidioksidiekvivalenttitonniin vuodessa. Siihen on vielä matkaa, sillä päästömme henkilöä kohti ovat tällä hetkellä vielä noin 10 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa.

Henkilöiden ja kotitalouksien välillä kulutus ja päästöt vaihtelevat paljon, keskimäärin suurempituloiset kuluttavat enemmän ja myös aiheuttavat suurempia päästöjä.

Asenteet muuttumassa? – Vastuullisuus ja kiertotalous kiinnostavat suomalaisia

Suomen hallitus on asettanut tavoitteeksi hiilineutraaliuden saavuttamisen vuonna 2035, ja EU pyrkii olemaan maailman ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa.

Päästövähennystavoitteet ovat tiukentumassa tulevien vuosien aikana. Muutoksia on luvassa varmastikin jokaiselle meistä – osa muuttaa toimintojaan vapaaehtoisesti ja vielä suurempi joukko erilaisten tukien, verotuksen ja muiden ohjauskeinojen myötävaikutuksella.

Entä ovatko suomalaiset valmiita muutokseen? Siitä antavat osviittaa mielipidetutkimukset.

Kevättalvella 2020 julkaistun E2 Tutkimuksen ja Vaasan Yliopiston Innolabin toteuttaman kyselyn perusteella ilmastonmuutoksen tuottamat huolet ovat yhteisiä, ja suomalaisilla riittää halua ilmastotoimiin. Omat lapset, tulevat sukupolvet ja mahdollisuus säästää rahaa motivoivat kyselyn mukaan toimiin parhaiten.

Noin joka kymmenes vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että mikään ei lisää halua tehdä ilmastotekoja.

Lisäksi 77 prosenttia vastaajista koki elämäntapansa olevan jo ympäristön kannalta kestävä (54 % oli jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa ja 23 % täysin samaa mieltä).

Kyselyn mukaan moni myös koki ilmastokeskustelun kuluttajaa syyllistäväksi.

Koronakriisi on saattanut muuttaa asenteita entistä pehmeämpään suuntaan. Reilu kauppa ry:n Suomalaisten vastuullisuusasenteet koronakriisin aikana -tutkimuksessa 73 prosenttia eli noin kolme neljästä vastaajasta oli sitä mieltä, että koronakriisin aikana on entistä tärkeämpää tehdä vastuullisia valintoja ja auttaa siten heikoimmassa asemassa olevia.

Naisilla tämä näkemys oli vahvempi kuin miehillä (82 % vs. 65 %). Lisäksi puolet naisista ja joka kolmas miehistä (35 %) koki arvojensa muuttuneen pehmeämpään suuntaan edeltävän puolen vuoden aikana.

Orklan lokakuussa 2020 järjestämän kyselyn mukaan jopa 66 prosenttia suomalaisvastaajista haluaisi ostaa pienemmät ilmastovaikutukset aiheuttavia tuotteita. Osuus oli korkeampi kuin muissa pohjoismaissa. Lisäksi lähes kolme neljästä vastaajasta (71 %) haluaisi ostaa vastuullisia tuotteita.

Niiden tunnistaminen koetaan kuitenkin vaikeaksi. Nykyistä paremmat pakkausmerkinnät ja yleisen kulutus- ja vastuullisuusosaamisen edistäminen helpottaisivat vastuullisuuden tunnistamista.

Kyselyn perusteella Suomessa on muihin Pohjoismaihin (pois lukien Islanti, johon kyselyä ei tehty) ja Baltiaan verrattuna enemmän sekasyöjiä (81 prosenttia), mutta toisaalta myös eniten kasvisruokavaliota noudattavia (seitsemän prosenttia). Maku, hinta, tuotteen rakenne ja vastuulliset raaka-aineet vaikuttavat valintoihin.

Postin ja Tori.fi:n kyselyyn toukokuussa 2021 vastanneista (1379 vastaajaa) 70 prosenttia harkitsee tapauskohtaisesti ostovalintaa uuden ja käytetyn tuotteen välillä. Vastaajista 20 prosenttia suosi tavaran ostamista käytettynä, kun taas yhdeksän prosenttia halusi ostaa tuotteen täysin uutena ja käyttämättömänä. Käytetyn tavaran ostohalukkuuteen vaikuttavat eniten edullisuus (82 % vastaajista tätä mieltä) vastuullisuus (50 %) ja tuotteiden persoonallisuus ja yksilöllisyys (21 %). Noin 76 prosenttia vastaajista uskoo ostavansa tulevaisuudessa enemmän tavaroita käytettynä.

Joka kolmas vastaaja oli sitä mieltä, että omat kulutustottumukset aiheuttavat ilmastoahdistusta.

Myös ympäristöystävälliset pakkausmateriaalit ja hiilineutraalit kuljetukset koettiin tärkeinä asioina. Kyselyssä joka kolmas vastaaja oli lisäksi täysin tai osittain sitä mieltä, että omat kulutustottumukset aiheuttavat ilmastoahdistusta. Enemmistö (66 %) kuitenkin oli osittain tai täysin eri mieltä ilmastoahdistuksen kokemisesta.

Kyselytutkimusten perusteella suomalaiset siis pohtivat kulutustottumuksiaan sekä niiden ilmastovaikutuksia, ja haluaisivat tehdä vastuullisia valintoja. Muutosten tueksi kuitenkin tarvittaisiin lisää tietoa eri vaihtoehtojen ja muutosten vaikutuksista. Itse ainakin tuskailen usein kaupassa valintojen ääressä, jos tuotevertailulle ei ole riittävästi faktapohjaa saatavilla.

Muutoksella on esteensä

Ilmastovastuu näyttää siis mielipidetutkimusten mukaan olevan tulossa ainakin osalle suomalaisista tärkeäksi kuluttamisen muutoksia ohjaavaksi tekijäksi.

Muutos tarkoittaa usein luopumista tutusta toimintatavasta. Uusien tapojen omaksuminen puolestaan vie aikaa ja energiaa, ja saattaa siksi tuntua vaikealta tai liian kuormittavalta.

Tutkimusten perusteella muutosten tulisikin olla riittävän pieniä ja helppoja, jotta niitä on helpompi kokeilla.

Uutta tapaa joutuu yleensä toistamaan useita kertoja ennen kuin toiminnasta tulee rutiininomaista.

Tyypillisinä muutoksen esteinä ovat henkilön elämänvaihe ja siihen vaikuttava motivaation, ajan tai rahan puute.

Myös riittävän tiedon ja muutoksen merkityksellisyyden puute sekä sosiaaliset tekijät kuten yleinen hyväksyttävyys ja imagolliset asiat vaikuttavat.

Emma Hakala ja muut kirjoittajat toteavat Ilmastonmuutos ja Suomen turvallisuus -selvityksessä (2021), että ilmastopolitiikan vastustamisen taustalla on usein huoli työpaikan, toimeentulon tai itselleen merkityksellisen elämäntavan menetyksestä.

Kunnianhimoisen ilmastopolitikan kannattajien ja vastustajien kahtiajako on lisääntynyt. Alueelliset erot (kaupungit vs. maaseutu, luonnonvarojen sijoittuminen ja etäisyydet palveluihin) sekä ikä ja sukupuoli vaikuttavat toimien hyväksyntään. Lisäksi eri tavalla koettu tasa-arvon ja osallisuuden toteutuminen vaikuttaa uusien toimintamallien hyväksyttävyyteen ja käyttöönottoon.

Vähäpäästöisten toimintatapojen valinnassa painaa myös talous. Kohtuullisempi kulutus jättää enemmän euroja muuhun käyttöön, ja rahan säästäminen toimii kannustimena myös niille, jotka eivät usko ihmisten toimien vaikuttavan ilmastonmuutokseen.

Esimerkiksi sähköauton hankinta tai investoinnit uusiutuvan energian tuottamiseksi vaativat kuitenkin merkittävää taloudellista panostusta, johon kaikki kotitaloudet eivät kykene. Erilaiset tuet ja verohelpotukset voivat tällöin toimia muutoksen edistäjinä. Samoin tiedon lisääminen ja kannustavat esimerkit voivat auttaa päätöksenteossa, etenkin kun mukana on uutta teknologiaa tai hankinta on pitkäikäinen. Ystävän suositus on usein avuksi, kun lähdetään kokeilemaan uutta tapaa tai tuotetta.

Muutos voi lisätä onnellisuutta

Tutkimuksen mukaan lähipiirin asenne ja esimerkki edistävät muutosta. Tekojen merkityksellisyyden avaaminen ja positiivisten esimerkkien tärkeys nousivat esille myös, kun Suomen kiertotalousohjelman laatimista tukenut kansalaisraati keskusteli aiheesta vuonna 2020. Pelko ja esimerkkien puute estävät muutoksia.

Tarvitsisimme enemmän inspiraatioita ja onnellisuustarinoita.

 

Kansalaisraadin mukaan muutoksen tehneet ihmiset ovat myös yleensä onnellisempia.

Taloudelliset kannustimet kuten erilaiset tuet, verohelpotukset tai halvemmat kustannukset ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon myötä edistävät muutoksen tekemistä.

Myös informaatio-ohjaus kannustaa muutokseen lisäämällä tietoa eri vaihtoehtojen tai muutosten ympäristövaikutuksista.

Muutoskynnystä voi madaltaa ja samalla kannustaa meitä kuluttajia muuttamaan toimintaamme kestävämmäksi. Jos esimerkiksi kierrätyspiste tuodaan ruokakaupan läheisyyteen, tämä helpottaa kuluttajan arkea ja eri toimintojen yhdistämistä. Samoin helppojen ja maistuvien kasvisruokaohjeiden jakaminen ystäville voi edistää ruokatottumuksien muutosta myös oman kodin ulkopuolella.

Kuluttajan mielipiteellä on väliä

Kulutus on vain yksi kansalaisaktivismin muoto. Viime vuosina kuluttajat ovat tottuneet käyttämään joukkovoimaansa myös uudella tavalla, laatimalla ja kannattamalla kansalais- tai kuntalaisaloitteita sähköisten demokratiapalveluiden kautta.

Jos kansalaisaloite saa kuuden kuukauden aikana yli 50 000 kannatusilmoitusta, se etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Esimerkiksi lentoveron lainvalmisteluun ryhtymistä eduskunnalle ehdottanut kansalaisaloite keräsi yli 54 000 kannatusilmoitusta ja on tällä hetkellä valtiovarainvaliokunnan verojaoston käsiteltävänä.

Kulutus on vain yksi kansalaisaktivismin muoto.

Myös valtion- ja kuntahallinto pyytää nykyisin kuluttajilta osin kannanottoja ja lausuntoja päätöksenteon tueksi. Kuluttajanäkökulman esille tuontia on lisätty myös perustamalla kansalais- tai kuluttajaraateja muun muassa Suomen muovitiekartan ja kiertotalousohjelman laadinnassa, sekä Suomen kansallisen ilmastopolitiikan valmistelua ja toimeenpanoa niin sanotuissa ilmastopolitiikan pyöreän pöydän keskusteluissa.

Muovitiekartan laadinnan ohessa vuonna 2019 kansalaiset toivoivat selkeää ja helposti löytyvää tietoa ja huomiota turhan kulutuksen vähentämiseen.

Ruotsalaisen Greta Thunbergin aloittama koululakko ilmaston puolesta on laajentunut kansainväliseksi nuorten ilmastoliikkeeksi, ja Suomessa esimerkiksi ilmastoliike Elokapina on järjestänyt mielenilmauksia ilmastovaatimuksia esille tuodakseen.

Muutoskynnyksen madaltaminen

Erilaisten ilmastotoimien hyväksyttävyys ja toisaalta myös kansalaisaktivismi herättävät mielipiteitä. Asenteiden kirjo on laaja, mutta kunnioitus eri näkemyksiä kohtaan olisi tärkeää ja toivottavaa.

Mitä jos sosiaalisessa mediassa väittelyn sijasta yrittäisimmekin olla avarakatseisempia ja ravistella omaa ajatusmaailmaamme muiden näkemysten torjumisen sijaan?

Uusia asioita kokeilemalla saa myös vaihtelua arkeen. Muutos lähtee usein liikkeelle pienistä teoista, toisinaan myös suuremmista elämäntapamuutoksista. Päätös ryhtyä tekoihin on kuitenkin ratkaisevaa sen suhteen, saadaanko esimerkiksi päästövähennyksiä aikaan vai ei.