Tuossa edessä on kauriita”, vinkkaa luontokuvaaja Ossi Saarinen.

Nostan hänen lämpökiikarinsa silmilleni ja kurkistan avonaisesta auton ikkunasta. Harmaasävyiseen kuvaan välähtää kolmen valkohäntäkauriin valkoisena loistavat hahmot. Ne seisovat pellon reunassa tihruisen aamun hämyssä, nostavat päänsä, mutta eivät hätkähdä vaikka ohitamme ne läheltä.

Emme kuitenkaan etsi kauriita, vaikka ne ovatkin lupaava merkki. Hämärä on ilveksen hetki. Tähyilen pellon takalaitaa ja haaveilen näkeväni saalista tarkkailevan notkean kissapedon hahmon.