Ajamme toukokuisena aamupäivänä Taalintehtaalta Söderlångvikin kartanon kautta kohti Purunpäänniemeä. Päämääränä on Purunpään luonnonsuojelualue, sen upeat rannat, hienot metsät ja henkeäsalpaava maisema Saaristomerelle.

Purunpää sijaitsee Dragsfjärdissä Kemiönsaarella. Purunpäänniemen länsirannalta ja eteläkärjestä aukeaa upea maisema Saaristomeren kansallispuistoon, ja lähellä sijaitsevasta Kasnäsistä lähteekin iso joukko yhteysaluksia eri puolille saaristoa.

Retkemme sattuu osumaan kevään ensimmäiselle lämpimälle päivälle, jolloin hellerajan on ennustettu menevän rikki eri puolilla maata. Kemiösaarella onneksi puhaltaa merellinen tuuli, joka luo otolliset olosuhteet kevätretkelle.

Ajamme Purunpääntietä kohti niemen kärkeä. Jätämme auton parkkiin Kesätien risteyksessä olevan puomin kohdalle ja suuntaamme rantaan jalan. Purunpäähän voi myös pyöräillä, jolloin puomin takana olevaa metsäautotietä pääsee jatkamaan pidemmälle kohti Krogaroddenin niemen kärkeä. Pyöriä voi kysyä vuokralle esimerkiksi läheisestä Söderlångvikin kartanosta.

Auton voi jättää parkkiin Purunpääntien ja Kesätien risteyksestä löytyvän puomin taakse. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Useiden lähteiden mukaan alueella ei ole merkittyjä reittejä. Yllätymmekin iloisesti, kun joitain kymmeniä metrejä kuljettuamme puun rungoissa alkaa näkyä keltaisia reittimerkkejä. Reitti on todennäköisesti tehty vastikään ja se kulkee rannan suuntaisesti kohti Glasbergetiä, jonka jälkeen polku kääntyy takaisin puomille johtavalle autotielle. Rengasreitistä kertyy matkaa kaikkiaan noin seitsemän kilometriä. Purunpään alueella ei saa telttailla ja myös tulenteko on kielletty, joten kohde sopii parhaiten juuri päiväretkelle.

Keltaiset merkit viitoittavat tietä. Kuva: Laura Salonen

Kivirantoja, kallioita ja kevään muuttolintuja

Rantaa myötäilevä polku kulkee läpi sileiden rantakallioiden ja pyöreäkivisten rantojen. Ison osan matkasta reitti kulkee aivan rantaviivaa pitkin, mutta välillä polku sukeltaa syvemmälle havumetsään. Käppyräisten mäntyjen ohella täältä löytyy myös rehevää lehtokasvillisuutta. Polulla on jonkin verran nousua ja laskua, ja monessa kohtaa retkeilijä kulkee kalliolla ilman metsän suojaa, joten auringolta suojaava päähine ja vesipullo tulevat lämpimänä päivänä tarpeeseen.

Reitillä on useampia korkeita kalliota, joilta aukeavat hienot näkymät merelle. Muuttolintuja on liikkeellä varsin vähän, mutta onnistumme näkemään isokoskeloita, telkkiä ja selkälokkeja. Keväisessä metsässä kaikuu tiltaltin ja peipon ääni, myös käki kukkuu jossain kauempana. Kevään ensimmäiset haarapääskytkin osuvat matkallemme. Jos tuuri käy, voi merellä nähdä myös harmaahylkeen tarkkailemassa kulkijaa – meillä ei kuitenkaan tällä kertaa ole onnea matkassa.

Purunpään koskematonta rantaviivaa. Kuva: Laura Salonen

Vuosikymmenien työllä saavutettu suojelu

Purunpään alue kuuluu taidemesenaatti Amos Andersonin perustamalle Konstsamfundetille. Taideyhdistys ylläpitää myös läheistä Söderlångvikin kartanoa, joka toimi aikanaan Andersonin kesäasuntona. Nykyisin Purunpäänniemestä on suojeltu 200 hehtaaria, mutta mikään itsestäänselvyys alueen luonnon säilyminen ei ole ollut.

Kuva: Annakaisa Vänttinen

1980-luvulla Purunpäälle oltiin kaavoittamassa 150 rantamökkiä, mutta suunnitelma saatiin kumottua Dragsfjärdin kunnan, lääninhallituksen, Ympäristöministeriön ja paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen ansiosta. Purunpään rannat suojeltiin viisi vuotta myöhemmin, mutta suojelu ei tuolloin koskenut alueen metsiä.

Huoli Purunpään metsistä heräsi jälleen 2000-luvulla ja erityisesti vuonna 2014, kun Konstsamfundet suunnitteli yli kymmenen hehtaarin hakkuita Natura-alueella sijaitsevissa merenrantametsissä. Nuo hakkuut saatiin pysäytettyä paikallisten aktiivien keräämällä adressilla. Tämän ohella iso joukko pääasiassa suomenruotsalaisia taiteilijoita keräsi myös adressin, jossa vedottiin Konstsamfundetiin ja Purunpään metsien suojeluun.

Taideyhdistys aloitti vielä kertaalleen hakkuut alueella, jotka Luonto-Liiton metsäryhmä ja paikalliset aktiivit saivat pysäytettyä. Tämän jälkeen Konstsamfundet lupasi jättää alueen metsät rauhaan, ja vuonna 2019 Purunpään rantametsät viimein suojeltiin. Vuosikymmenien työllä Purunpäästä saatiin 200 hehtaaria suojeluun, minkä ansiosta me saamme nyt nauttia kilometrien mittaisesta rakentamattomasta rantaviivasta ja sen upeista metsistä. Purunpää on todella ainutlaatuinen. En muista, että olisin näillä seuduilla missään kulkenut niin pitkää matkaa merenrantaa ilman ainuttakaan mökkiä tai yksityisteiden verkostoa.

Lue lisää Purunpään suojelusta täältä.

Purunpäästä löytyy erimuotoisia ja -näköisiä rantakallioita. Kuva: Laura Salonen

Kansallismaisema Saaristomerelle

Kirkas vesi ja kivirannat houkuttelevat uimaan. Kuva: Laura Salonen

Kivirannat, upeat kalliot ja kristallinkirkas vesi houkuttelevat toukokuun lämpimänä päivänä pulahdukselle. Pyyhkeitä ei valitettavasti ole mukana, joten tällä kertaa uiminen jää välistä. Kesäretkelle kannattaa ehdottomasti pakata myös pyyhe ja uima-asumukaan. Noin puolessa matkassa reittiä hauska puro on muodostanut pienen vesiputouksen rantakalliolta mereen.

Finnvikenin kohdalla rannasta löytyy Coldin-seuran pystyttämä risti. Salaseura pystyttää ristejä historiallisesti merkittäville merenkulun paikoille. Aiemmin nuo ristit ovat auttaneet navigoinnissa, mutta nykyisin niiden sanotaan tuovan onnea merenkävijöille.

Hiljalleen polku alkaa nousta rannalta metsän kautta kohti Glasbergetin huippua. Glasbergetiltä aukeaa upea näköala Saaristomerelle – se on yksi kansallismaisemistamme, jonka viimeistelevät meri-ilmaston karaisemat kallioilla seisovat käppyrämännyt. Huipulla on hyvä paikka levähtää hetken ja syödä eväitä. Glasbergetiltä polku kaartaa kohti metsäautotietä, jota pitkin reitti johdattaa meidät takaisin autollemme. Jos energiaa velä riittää, reissua voi jatkaa aina niemen kärkeen Krograruddenille asti. Krogaruddenissa toimi keskiajalla vilkas kievari, ja siellä näkyy edelleen merkkejä rakennusten perustuksista ja vanhoista kalliohakkauksista.

Näkymät Glasbergetin huipulta. Kuva: Laura Salonen

Tietä pitkin astellessa matka etenee huomattavasti reippaammin kuin merenrannan polulla kulkiessa. Aurinkoinen sää on houkutellut kevätperhoset esiin, ja tienposkessa liitelee sinisiipiä, kangasperhosia, nokkosperhosia ja sitruunaperhosia. Myös kyy on hakeutunut avoimelle tienpätkälle nauttimaan lämmöstä ja luikahtaa nopeasti meitä pakoon. Retken jälkeen olemme häkeltyneitä paitsi helteisestä kevätsäästä, myös Purunpään ihmeellisestä luonnosta. Saimme kulkea useita kilometrejä rakentamatonta rantaviivaa ja nauttia hienoista merimaisemista ilman yhtäkään vastaantulijaa. Tänne pitää tulla pian takaisin!

Purunpään kallioilta aukeaa upeat näkymät Saaristomeren kansallispuistoon. Kuva: Laura Salonen