Ahola, suvun kesämökki Savossa, on lempipaikkani. Joutilaat lomapäivät siellä serkkujen kanssa ovat yhä kesän parhaita. Vuosien saatossa idylliin on kuitenkin tullut uusi ilmiö, kännykkä. Lassi Kalleisen uutuuskirjassa Mökkiluonto tutuksi kännykällä tulokas otetaan hyötykäyttöön.

Kännykkäsovelluksia, netin havaintotietokantoja ja muita kiinnostavia sivustoja löytyy joka lähtöön. Nettiyhteys tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää tutkimustietoa ympäristön tarkkailussa sekä lisätä omat havainnot osaksi tietopankkia. Kalleisen kirjan ja kännykän kanssa lähden löytöretkelle kaikista tutuimpiin maisemiin.

Ollutta ja mennyttä

Koska Ahola on kuulunut suvulleni jo pari sukupolvea, sen lähihistoria on melko hyvin tiedossa ja kulkee suullisena perintönä. Monilla mökeillä tilanne on sama, joten ihmettelenkin, miksei kirja neuvo käyttämään kännykkää isovanhemmille tai mökkinaapureille soittamiseen.

Tarkastelen nyt kesämökin tuttuja rantoja uudella tavalla.

Kalleinen opastaa tarkkailemaan edellisten asukkaiden jättämiä jälkiä maastossa. Huomaan vanhat kivipengerrykset, joiden yli kulkee nykyään polku. Onko tässä ollut kukkapenkki? Vuosikymmenten takaiset istutukset ovat villiytyneet, juhannusruusua ja puutarhavadelmaa löytyy vähän sieltä täältä.

Netistä ei ole Aholan historian selvittämisessä juuri apua. Muinaismuistorekisteri löytää muutaman kilometrin päästä pyydyskuopan ja vähän kauempaa tervahaudan. Maanmittauslaitos tarjoaa alueesta ilmakuvan varhaisimmillaan vuodelta 1944, mutta tiedostojen avaaminen vaatisi paikkatieto-ohjelman, kännykällä se ei ainakaan onnistu.

Lajisto kartalle

Vihko-palveluun voi tallentaa kesämökin omaksi havaintopaikaksi.

Luon kirjan ohjeiden mukaan Suomen Lajitietokeskuksen Vihkoon mökkitontista itselleni havaintopaikan. Sivuston kautta havainnot voi jakaa kaikille nähtäväksi ja tutkimuskäyttöön. Selailen Aholan läheltä ilmoitettuja havaintoja; jokin sama porukka on merkinnyt lähistöltä lukuisia sammallajeja, yksi taas on ilmoittanut kymmeniä kasvilajeja samasta pisteestä, kenties omalta mökkitontiltaan.

Lintujen tarkkailua varten otan aina kiikarit mökille mukaan. Lintuatlas kertoo, että alueella pesii varmasti 50 ja todennäköisesti 37 lajia. Löydän listalta tämän kesän uuden mökkihavainnon, ruisrääkän. Kuin tilauksesta rannalta huudetaan, haukkoja! Nappaan kiikarit kouraan ja rymyän laiturille tuijottelemaan kolmea kiertelevää lintua, jotka osoittautuvat hiirihaukoiksi.

Ennen kuin lajin ilmoittaa verkkoon, sen tunnistamisesta on hyvä olla varma. Kalleisen suosittelema Luonto-Portin lajintunnistustyökalu on mökillä kätevä apu monille lajiryhmille. Yritän tunnistaa mökkipihassa varjellun kellokasvin, mutta pikkukuvissa peurankello ja uhanalainen hirvenkello näyttävät liian samanlaisilta. Lukaisen tarkemmat lajikuvaukset ja hetken pähkäilemällä päädyn peurankelloon.

Piha-alueen nurmea leikatessa peurankellot kierretään varoen.

Lajien ja kasvupaikkojen ominaisuuksien perusteella voi luonnostella luontotyyppikartan. Kalleisen mukaan karkeakin jako riittää. Minun kartastani tulee ilahduttavan monenkirjava: kuivaa puolukkakangasta, avokalliota, niittyä ja lehtomaisempaa sekametsää. Tontilla kasvaa myös sudenmarja, lehtometsän ilmentäjälaji.

Pulahdus järveen

Ahola on perustettu kalliorantaisen murroslaaksojärven rannalle. Järvi ei ole varsinainen Ahdin aitta, minkä tietää myös Järviwiki, joka listaa järvestä vain neljä kalalajia. Todellisuudessa tilanne ei ole ihan niin surkea, mutta pinnaa täytyy kyllä löytyä hauen jallittamiseen. Järviwiki kertoo järven olevan kirkasvetinen, joskin ruskea.

Mökkijärven lajisto tukee tietokannan arviota. Kalleisen kirjassakin mainittu karujen vesien kuikka on jokakesäinen kaverimme ja rannassa kasvava nuottaruoho suosii kirkasvetisiä hiekkapohjaisia järviä.

Parhaimmillaan järvellä on nähty pitkälle toistakymmentä kuikkaa valmistautumassa syysmuuttoon.

Arvokas luonto

Mökkiluontoa kartoittamalla saan hyvän näppituntuman siitä, mitä ympäriltä löytyy, mutta mitä hyötyä tästä on? Vastaukseksi kirja tarjoaa vinkkejä kesämökin luonnonarvojen suojeluun ja rikastuttamiseen.

Aholassa monimuotoisuutta ylläpitävät pienet niityt, jotka niitämme joka vuosi. Yksi on kuiva kukkaketo, toinen kasvaa lillukkaa ja pikkutalvikkia, kolmas taas on kostea ja ravinteikas. Tontille muinoin tuotu lupiini oli vallata alueet, mutta sinnikäs juurten kaivaminen on tuottanut tulosta ja vieraslaji antanut tilaa kissankellolle ja taantuvalle ketoneilikalle.

Tontilla on kuitenkin huutava pula lahopuusta, jonka hupeneminen metsistä on isku kokonaisille eliöyhteisöille. Laajat avohakkuut mökkitontin ympärillä vain kärjistävät ongelmaa. Kalleinen neuvoo, että mökille voi koota näyttävän lahopuupuiston, jonka elämää voi seurata lahoamisen edetessä. Siinäpä suunniteltavaa ensi kesäksi!

”Haapa on tärkeä puu”, Kalleinen kirjoittaa. Sillä eläviin lukuisiin lajeihin kuuluva haavanlehtikuoriainen on ominut kuvan taimen itselleen.