Ympäristö nyt: Miten kuivat keväät vaikuttavat kasveihin ja hyönteisiin?
Keväinen kuivuus lisääntyy talvien lumipeitteen huvetessa. Se vaikuttaa myös pienvesiin, kuten puroihin. Kuvituskuva. Jukka Salo / Vastavalo
Suomessa on ollut poikkeuksellisen kuiva kevät. Kysyimme Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kasvi-, hyönteis- ja sisävesien luonnon asiantuntijoilta, miten kuivuus on vaikuttanut ja mitä saattaa olla odotettavissa.
Vanhemman tutkijan Terhi Ryttärin mukaan kasveissa ei vielä toukokuun alkupuolella näkynyt selkeitä kuivuuden merkkejä, kun kasvu oli vasta alkamassa.
”Jos vähäsateiset säät jatkuvat vielä pari viikkoa, se alkaa ihan varmasti näkyä luonnossa”, hän sanoo.
Kuivat jaksot rasittavat kasveja. Erityisen alttiita ovat avoimilla alueilla kasvavat yksivuotiset kasvit, joiden juuret ovat lähellä maanpintaa, esimerkiksi kalliot violetiksi värjäävä keto-orvokki, sillä ne lähtevät joka vuosi kasvamaan siemenestä. Paremmin kuivuutta kestävät monivuotiset kasvit, jotka ovat työntäneet juurensa syvälle – puolen metrin tai jopa metrin syvyyteen.
Kuiva maaperä hidastaa kasvin kasvuun lähtemistä ja voi heikentää kukintaa.
”Se on stressi, jonka seurauksena taudit ja tuholaiset voivat iskeä kasveihin helpommin”, Ryttäri sanoo.
Toisaalta monet lajit, kuten kissankäpälä karvaisine- ja puolukka vahapeitteisine lehtineen, ovat sopeutuneet kuiviin jaksoihin.
Kosteutta talven jäljiltä
Toukokuussa kuivuus ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa myöskään pölyttäjiin ja perhosiin, koska luonto ja kasvillisuus ovat pysyneet vihreinä, kertoo tutkija Janne Heliölä.
”Yleensä keväällä maassa on talven jäljiltä aika paljon kosteutta. Sen avulla kasvit pääsevät yleensä aika pitkälle toukokuun loppuun asti”, Heliölä sanoo.
Hyönteiset alkavat kärsiä, jos niiden ravintokasvit lakastuvat ja kuivuvat. Erityisen kovaa kuivuus iskee perhosiin, joiden toukat syövät ruohovartisia kasveja. Tällaisia ovat esimerkiksi nokkos-, neito- ja karttaperhoset, joiden toukat tarvitsevat nokkosta.
Jos kuivat säät jatkuvat kesään asti, vaikutukset alkavat näkyä, koska monet pölyttäjien suosimat kasvit kukkivat kuivassa nopeasti ja tuottavat vain vähän mettä. Silloin kärsivät muun muassa kimalaiset ja tarhatut mehiläiset.
”Kimalaisille tulee pesäkuolleisuutta, jolloin työläisten määrät voivat jäädä aika pieniksi.”
Jonkinlaista kuivuutta tiedossa
Alkuvuoden sademäärät ovat olleet monin paikoin mittaushistorian pienimpiä. Syken tulvakeskuksen päällikkö Lauri Ahopelto kertoo, että varhainen kevät on pahentanut kuivuustilannetta entisestään, sillä vähät lumet sulivat hyvin aikaisin.
”Eli tavallaan maaperä kuivui hyvin nopeasti”, Ahopelto sanoo.
Kuivuudesta kärsivät niin pohjavedet, järvet, joet kuin purotkin. Tavallisesti pohjavesivarastot täydentyvät syksyllä ja keväällä, mutta tänä keväänä näin ei ole tapahtunut.
Myös järvien tilanne näyttää huonolta. Ilman kunnon sateita varsinkin luonnontilaisten järvien pinta laskee hyvin alas. Isot järvet, kuten Saimaa, Pielinen ja Päijänne jäävät tavanomaisesta veden pinnan tasosta paljon jälkeen.
Säännöstellyissä järvissä veden pintaa voidaan pitää korkeammalla pienentämällä juoksutuksia, mutta silloin vesien pidättäminen on pois jokien virtaamasta. Myös monet purot jäävät todennäköisesti paljon tavallista kuivemmiksi.
Ahopelto kertoo, että kesäsateet voivat tuoda vielä helpotusta, mutta usein ne jäävät melko paikallisiksi.
”Kyllä tässä jonkinlaisen kuivuuden kanssa tullaan väkisinkin elämään.”
Maalta valuvat ravinteet huolena
Erikoistutkija Heikki Mykrä arvelee, että tämän kevään kuivuus ei ole toistaiseksi vaikuttanut jokien ja purojen eliöstöön. Jos sateet jäävät vähiin myös jatkossa, vaikutuksia tulee.
Erityisen huolissaan hän on maalta valuvista ravinteista ja maa-aineksesta. Jos jokien ja purojen vesimäärät vähenevät, ravinne- ja kiintoainespitoisuudet nousevat.
”Vielä kun vesi käy vähiin, se on tosi lämmintä. Korkeissa ravinneaineiden pitoisuuksissa ja lämpötiloissa happi alkaa helposti vähentyä. Se vaikuttaa eliöstöön”, Mykrä sanoo.
Heikentyneistä olosuhteista kärsivät esimerkiksi päivän- ja koskikorennot sekä monet vesiperhoset. Myös hitaasti liikkuvilla eliöillä, kuten simpukoilla, on vaikeaa.
Miten luonto sopeutuu?
Terhi Ryttäri kertoo, että monet kasvit kestävät hyvin sään vaihtelua, myös kuivia kausia. Suomen lajisto tulee kuitenkin todennäköisesti muuttumaan.
”On ennustettu, että ilmaston lämpenemisen myötä boreaalisten havumetsien eteläraja alkaa siirtyä pohjoisemmaksi, eli kuusivaltaiset metsät ja niiden kasvillisuus alkavat varmaan muuttua jossain vaiheessa”, Ryttäri sanoo.
Jotkin muutokset ovat jo nähtävissä. Esimerkiksi tammet ovat yleistyneet etelärannikon kalliomänniköissä. Myös pyökki voi runsastua Suomessa.
Janne Heliölä arvioi, että herkimpien hyönteislajien vuosittaiset kannanvaihtelut voimistuvat ja jotkin lajit voivat vähentyä. Näin voi käydä esimerkiksi avoimien maastojen ja niittyjen perhoslajeille.
”Metsien hyönteiset pärjäävät paremmin, kun metsät eivät yleensä kuivu niin herkästi.”
On ennustettu, että ilmastonmuutoksen edetessä talven lumipeite vähenee. Sen myötä kuivat keväät tulevat yleistymään.
”On hyvä kysymys, miten meidän luonto sopeutuu siihen”, Lauri Ahopelto toteaa.
Hän on huolissaan esimerkiksi siitä, miten vesien virtaamat pysyvät riittävinä, kun ihminen kahmaisee niistä joka tapauksessa kasteluvetensä.
Heikki Mykrän mukaan veden luontaista viipymää pitäisi pyrkiä parantamaan maalla, eikä johtaa valumavesiä nopeasti ojia pitkin vesistöihin.
Metsätalousalueilla tulisi huolehtia siitä, että rannat pysyvät puustoisina, sillä puut estävät ravinteiden valumista vesistöihin ja tarjoavat viilennystä varjostamalla vesistöjä.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.