Retkivinkki: Syysretki Satakunnan Isosuolle
Pitkospuita reunustavat suopursut ja kanervat. Pieni tihkusade loppuu ja tasaisen harmaa taivas alkaa kerätä tummia pilviä kaakkoon. Olen tullut perheeni kanssa päiväretkelle Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoon Satakuntaan. Isosuota kiertää kahden kilometrin luontopolku, joka johdattaa retkeilijän aistimaan suon herkkää tunnelmaa.
Pitkoksia pitkin kulkiessa normaalisti hiljainen suomaisema on uskomattoman äänekäs. Se täyttyy kaakatuksesta, kun hanhet ja joutsenet kerääntyvät viereiselle Puurijärvelle ennen pitkää muuttomatkaa.
Poikkeamme rengasreitiltä Mutilahden lintutorniin. Tornista aukeaa näkymä ruovikkoiselle Puurijärvelle, joka kuuluu Suomen tärkeimpiin lintualueisiin. Monelta suunnalta lentävät lintuparvet suuntaavat kohti järven avoimempia osia. Tämä järvi oli muinoin kirkasvetinen, mutta se muuttui lähialueiden soiden ojitusten ja koskien perkausten vuoksi nykyisenkaltaiseksi matalaksi kosteikoksi.
Lähes 20 metriä korkea Kärjenkallion lintutorni järven toisella puolella jää meiltä nyt käymättä. Seuraavalla retkellä aiommekin keskittyä enemmän Puurijärven luontoon.
Astelemme takaisin Isuosuolle, joka on myös linnunystävän paratiisi. Suolla viihtyy niittykirvinen ja keltavästäräkki, kahlaajista esimerkiksi liro ja kanalinnuista teeri sekä riekko. Myös kaakkuri ja kalasääski pesivät suolla.
Pitkosreitin varrella on turvesuuli, eli turpeen kuivatukseen ja säilytykseen käytetty varasto. Lapset kiinnostuvat vanhoista turpeennostoon käytetyistä työkaluista. Seinillä kerrotaan laajasti Isosuon turpeennoston historiasta sekä kansallispuiston luonnosta. Täällä turvekerros on paksuimmillaan peräti kuusi metriä syvä.
Vaikka suo on pääasiassa luonnontilainen, on Isosuon reunoilta nostettu turvetta 1930-luvulta 1980-luvulle saakka lähinnä maatilojen tarpeisiin. Tuolloin tehdyt ojitukset on nyt padottu ja suo ennallistettu.
Jatkamme pitkoksia syvemmälle suolle. Aurinko pilkistelee ensimmäistä kertaa koko päivänä ja saa tummat pilvet näyttämään dramaattisilta, kun männyt loistavat niitä vasten. Lapset juoksevat innoissaan pitkin juuri uusittuja pitkospuita. Välillä jäämme ihastelemaan juolukan ruskan värjäämiä lehtiä sekä tutkailemaan kiemuralle kasvaneita mäntyjä.
730 hehtaarin Isosuo on kansallispuiston viidestä suosta suurin. Koon huomaa, kun kipuaa luontopolun varrella sijaitsevaan näkötorniin. Sieltä voi ihastella mäntyjen latvojen takaa avautuvaa avointa suota, joka tuntuu jatkuvan silmänkantamattomiin. Kaukana näkyy muutamia marjastajia karpaloita keräämässä. Lähdemme myös rämpimään kohti suon keskustaa marjojen perässä. Välillä vastaan tulee märkiä kohtia, mutta ne pystyy kiertämään. Pienimmät matkustavat kantorepussa. Jäämme hetkeksi napsimaan kirpsakoita marjoja ja ihailemaan joka puolelle avautuvaa vapaata tilaa. Liikkuminen täällä suon keskellä reitin ulkopuolella on kielletty lintujen pesintäaikaan 1.4–15.7.
Isosuo on tyypiltään avoin kermikeidassuo, jonka keskiosa on reunoja korkeammalla. Tämän huomaakin reunamien heinikkoisemmasta ja varvikkoisemmasta kasvillisuudesta. Keskellä taas on rahkasammalen peittämää keidassuota, sekä paikoittain kosteampia kohtia ja vetisiä allikoita.
Lyhyt reitti ja helppokulkuiset pitkokset tekevät Isosuosta sopivan päiväretkikohteen lapsiperheille. Isosuolle kannattaa suunnata keväällä tai syksyllä muuttolintuaikaan. Kesällä taas retkeilijä voi ihailla suon perhosia ja muita hyönteisiä. Karpalosyksy jatkuu vielä pitkälle marraskuuhun.
Aurinko alkaa laskea mailleen juuri kun saavumme takaisin parkkipaikalle. Auringon säteet ovat maalanneet koko taivaan oranssin ja vaaleanpunaisen sävyillä. Olisi hienoa jäädä viettämään vielä upea iltakin suolle, mutta pikkuväki alkaa jo väsähtää. On aika lähteä kotiin.