Marraskuu on se kuukausi, jota luonnehditaan helposti luotaantyöntävimmäksi vuodenkierrossa. Syinä ovat usein pimeys, lumettomuus, räntä ja loska, yleinen ankeus. Ruskan hehku on kadonnut, lumipeite odotuttaa itseään ja jouluunkin on vielä aikaa. Luonnonystävä saattaa silti löytää metsistä, soilta, järven- ja merenrannoilta ja muista luonnonympäristöistä mielenkiintoista havainnoitavaa.

Marraskuisen metsän tuoksuja aistimassa. Kuva: Jussi Helimäki

Loppusyksyn rauhaa. Kuva: Jussi Helimäki

Marraskuinen metsä on tyynellä säällä hiljainen, ja rauhoittavaa luontoa kaipaavalle se on mitä mainioin paikka kulkea. Kun vielä metsäretkelle osuu joko suonreuna, järven- tai merenranta, voi nautiskella loppusyksyn harmonisesta maisemasta vähine, mutta monesti tyylikkäine ja hillittyine väreineen.

Poikkeuksen tekee sammalten hehkuva vihreys, joka nousee oikeuksiinsa nimenomaan loppusyksyn kosteillä mättäillä. Myös jäkälät ovat edukseen loppusyksyllä. Sieniä kasvaa loppusyksylläkin ja suppilovahveroilla on vielä satokautta jäljellä.

Tammen syysvieraat. Kuva: Jussi Helimäki

Aurinko paistaa syystalvella matalalla. Selkeällä ja puolipilvisellä säällä hienoja auringonlaskuja voikin nähdä iltapäivisin – iltaisin ja öisin voi puolestaan havainnoida mahdollisia revontulia.

Marraskuisen meren äärellä noi nähdä kauniita värejä. Kuva: Jussi Helimäki

Lintuja ei paljon näe, käpytikan koputtelu, tiaisten ja hippiäisten kutsuäänet ja satunnaiset vaelluslintujen parvet elävöittävät silti äänimaisemaa silloin tällöin. Pihlajat saattavat olla väärällään marjoja tarjoten mahdollisille tilhiparville ravintoa.

Punatulkun vihellys ja närhen rääkäisy ovat myös jokseenkin tyypillisiä loppusyksyn elämänmerkkejä. Hyvällä tuurilla voi havaita esimerkiksi pikkutikan tai päivälevolla olevan pöllön ja etenkin maan eteläosan metsissä harvinaisempia lajeja, kuten pähkinähakin tai pähkinänakkelin.

Töyhtötiainen. Kuva: Jussi Helimäki

Vaikka hömö- ja töyhtötiaiskannat ovat viime vuosikymmeninä pienentyneet, lajeja näkee ja kuulee silti mukavan usein varttuneissa metsissä eteläisenkin Suomen metsissä. Vesistöjen rannoilta voi havainnoida vielä useita vesilintulajeja, ja onpa uivelo, pohjoisen komea sorsalintu parhaiten havaittavissa Etelä-Suomen järvillä ja merenlahdilla juuri loppusyksyllä muuttomatkallaan.

Ensilumi hiljentää maiseman. Kuva: Jussi Helimäki

Toki usein loppusyksyllä ja alkutalvella on tuulista, jopa myrskyistä, ja matalapaineet vyöryvät yli usein. Epävakaisessa säässä on omanlainen tunnelmansa, ja lopulta retkeily säässä kuin säässä on pitkälti pukeutumiskysymys. Silti väliin mahtuu hienoja, vähätuulisia, sumuisia tai aurinkoisia päiviä, jotka ovat jopa vuoden kaikkein seesteisimpiä hetkiä.

Ensimmäiset pakkaset koristelevat maisemaa. Kuva: Jussi Helimäki

Todennäköisesti ei mene enää kauan, kun ensilumi muuttaa maisemaa ja silloin hämärissä kuusikoissakin hieman kirkastuu. Pakkanen jäädyttää vesistöjä ja tällöin muodostuu kiinnostavia jääkuvioita ja -muodostumia.