Nietosten alla käy vipinä. Tunturisopulit ovat kaivaneet luolastonsa paksuimpien hankien suojiin, mihin paukkupakkaset eivät yllä.

Sopuleille talvi ei ole lepokausi, vaan ne lisääntyvät vuoden ympäri. Henkensä pitimiksi ne syövät etenkin ainavihantia sammalia.

Tunturisopulien määrä vaihtelee muiden myyrien tavoin sykleissä. Erot huipun ja aallonpohjan välillä voivat olla jopa satakertaiset. Luonnonvarakeskus ennustaa Ylä-Lappiin myyrähuippua tälle vuodelle.

Pohjoismaisessa tutkimuksessa laskettiin, että huipputalvena tunturisopulit söivät yli puolet ympäristönsä sammalista. Ne verottivat myös ruohovartisia kasveja.

Äkkiseltään sopulit voisi mieltää tuholaisiksi, mutta seurantatutkimuksissa huomattiin, että ne ovatkin tunturiluonnon puutarhureita.

Sopulit syövät tukahduttavan tiheään sammalikkoon aukkoja, joissa kasvien siemenet pääsevät itämään myyrähuipun hiipuessa. Ne siis pitävät huolta kasvillisuuden monimuotoisuudesta.

Eräässä tutkimuksessa sopulit suljettiin ulos koealueelta. Sen seurauksena tihentyneeseen kasvillisuuteen iskivät ensin perhoset ja sen jälkeen sienitauti.

Loppujen lopuksi sopulihuippu ei ole katastrofi edes jyrsijöiden suosimille ravintokasveille. Pitkä historia sopulien hampaissa on saanut kasvit sopeutumaan tuhoihin. Ne korvaavat katkotut varret pian uusilla versoilla.

Vain parin sentin korkuinen vaivaispaju kasvaa tunturisopuleiden suosimissa paikoissa, joissa lumi säilyy pitkälle kevääseen. Kuva: Antje Neumann / Vastavalo