Suomenselän tummien metsien keskellä uinuu yksi Keski-Suomen helmistä, väkevä Kivijärvi. Marraskuun lopulla talvi kuroo jo rantoja kiinni tahtonsa mukaan, mutta suuren järven selkävedet lainehtivat vielä vapaina.

Kinnulan, Kivijärven ja Kannonkosken kuntien alueella sijaitsevalla Kivijärvellä on pituutta peräti 50 kilometriä ja leveyttäkin jotakuinkin kymmenen kilometriä. Laajojen selkävesien väleissä vesi ahtautuu kapeisiin, saarten tukkimiin salmiin, jotka jäätyvät selkiä selvästi aiemmin. Jää tekee vuoden viimeisestä souturetkestä haastavan.

Marraskuun lopun päivä on kuulas, ilmassa on vahva talven tuntu.

Järven pohjoispäässä, Kinnulan venesatamassa, lahti on jäässä niin pitkälle pystyy näkemään, monta sataa metriä. Jää kestää nuorison jäälle heittämät kivenmurikat, mutta minua ja venettä jää ei vielä kanna, joten ajatuksesta työntää vene jäätä tai rantaa pitkin jostakin niemen takaa löytyvään avoveteen on luovuttava.

Soutumatka alkaa Saarensalmesta, jonka kupeessa on veneenlaskupaikka. Kuva: Markus Sirkka

Kuva: Markus Sirkka

Pitsiä ikkunassa

Kannonkoskinen Markus Temonen ojentaa auttavan käden ja kyyditsee minut ja veneen Saarensalmeen. Kylän kupeesta löytyy veneenlaskupaikka ja avovettä. Ilmoitustaululla mainostetaan joulumyyjäisiä.

Rannalta katsoen avovettä näyttää riittävän pitkälle, mutta totuus yllättää: iso osa vesialueesta on kirkkaan, ohuen jään peittämä. Eteneminen käy työlääksi.

Onneksi ensimmäinen yösija on melkein vieressä.

Kamiinan lämpö sulattaa pakkasen ja lähestyvän talven ikkunoihin kutomia pitsiverhoja; vain muutaman kivenheiton päässä rannasta sijaitsevan Kivisaaren autiotuvan laverilla marraskuun pitkä yö on hyvä oikaista. Vieressä olisi saunakin, mutta se jää tällä kertaa lämmittämättä.

Kivisaaren autiotuvan kamiina lämmitti soutajaa. Kuva: Markus Sirkka

Yöllä pakkanen ei hellitä, vaan päinvastoin kiristyy. Reilut viisi pakkas­astetta vahvistaa jääkantta ja kuroo umpeen vielä illalla avoimena olleita avovesialueita. Yön vanha jää ei vielä ole ylivoimainen vastus, mutta sitä paksumpi saa jo puremaan hammasta.

Jäätä on enimmilläänkin vain pari senttiä, mutta läpi pääseminen on vaikeaa – kevyt soutuvene ei ole jäänmurtaja. Kauhon airoilla jään pintaa kuin kala kuivalla maalla, enkä pääse mihinkään, jäästä ei saa otetta eikä tukea. On pakko lyödä airo voimalla jäähän, niin että säleet lentävät. Pauke kiirii ympäri järveä ja huutaa korvaan muuten hiljaisessa maisemassa.

Kuva: Markus Sirkka

Jää on kova vastus airoille. Kuva: Markus Sirkka

Hienot hiekkarannat

Lintusaaressa ensimmäinen vastaan tuleva elollinen olento on rantalouhikossa seisova metsäpeura. Kuinka ollakaan, vieressä on yksi maamme lukuisista Peurasaarista. Kuinka monta niitä mahtaakaan olla?

Kivijärvien määrä on tarkkaan tiedossa: Suomessa on 121 Kivijärvi-nimistä järveä, joista tämä Suomenselän vedenjakajalla sijaitseva järvi on ylivoimaisesti suurin. Kokovertailussa 154 neliökilometrin pinta-ala oikeuttaa Suomen järvistä 30. tilaan.

Järveä luonnehtivat erityisesti itärantojen mittavat louhikot, joista vesistö on saanut nimensäkin, ja toisaalta Keski-Suomen pisimmät ja hienoimmat hiekkarannat. Kannonkoskella, Piispalankankaalla, kunnostetaan yli kilometrin pituista pusikoitunutta ja heinittynyttä rantaa takaisin luonnolle ja virkistyskäytölle.

Kivisaaressa oli muitakin, muun muassa metsäpeura. Kuva: Markus Sirkka

Kuva: Markus Sirkka

Lintusaarta kiertävät rannat pysyvät avoinna ilman raivaustakin; keskellä Lintuselkää kohoavan saaren rantoja pääsevät luonnonvoimat, jää, aallot ja uimarien jalat mylläämään ilman esteitä.

Suurella selällä tuuli puhaltaa usein, niin nytkin, ja Lintuselkä lainehtii rantoja lukuun ottamatta vapaana. On helppo soutaa.

Lintuselän vedenpinta on 131 metriä merenpintaa ylempänä siitäkin huolimatta, että järven pintaa laskettiin 1800-luvun puolivälissä puolellatoista metrillä. Kuivan kesän jäljiltä vesi on poikkeuksellisen alhaalla; uusia kiviä on ilmestynyt vetäytyneille rannoille ja Lintusaaren hiekkarannat ovat tavallista laajemmat. Minua se ei haittaa, soutuvauhdilla ei karahda kohtalokkaasti yllättävällekään kivelle.

Rannalla on parikin Metsähallituksen ylläpitämää tulipaikkaa, mutta pohjoisesta kylmästi puhaltava tuuli pakottaa etsimään telttapaikkaa ja suojaa tuiverrukselta sisemmältä saaresta. Saarella kasvaa komeita kilpikaarnaisia mäntyjä, mutta paras tuulensuoja teltalle löytyy kuivakäymälän takaa.

Kuva: Markus Sirkka

Kuva: Markus Sirkka

Kukko kertoi kirkon paikan

Harjusaaren ihanuus on tunnettu jo iät ja ajat, ja saari on tänäkin päivänä suosittu aurinkoisten kesäretkien kohde. Myös järven kuhia ja taimenia mielivät kalamiehet pitävät saarta taukopaikkanaan.

Saaressa on huilattu myös kirkkomatkoilla, kun on soudettu kirkkoveneellä selän yli Kivijärven kirkkoon. Itse asiassa Lintusaarella on osansa tarinassa siitä, miten Kivijärvi sai kirkkonsa, sillä alun perin sitä suunniteltiin juuri Lintu­saareen. Syynä olivat hyvät liikenneyhteydet: saareen oli hyvä soutaa jokaisesta ilmansuunnasta, vesistöt kun olivat tärkeitä kulkuväyliä ennen kunnollisia teitä ja polttomoottoreita.

Kirkon rakentaminen ei kuitenkaan käynyt noin vain. Kansantarinan mukaan se, mikä päivällä saatiin rakennettua, oli yön aikana purettu. Tuhotyön tekijöiksi epäiltiin muun muassa saareen näännytettyjen venäläisten sotilaiden henkiä. Niin tai näin, saaresta löydettiin 1950-luvulla hiekanajon yhteydessä vanha hauta, jossa oli useita pääkalloja.

Ylivoimaisen ja yliluonnollisen vastuksen edessä kirkon rakentamisesta luovuttiin, ja uuden kirkonpaikan löytäminen annettiin kukon tehtäväksi. Tukilla seilannut kukko päätyi vasta­rannalle, Kukkoniemeen, nykyiseen Kivijärven keskustaan. Siellä kirkko nyt seisoo, ja kukko kiekuu Kivijärven kunnan vaakunassa.

Teltassa ei kuitenkaan kummittele, kun makuupussi tarjoaa makeat unet. Järveltä kantautuvaan aaltojen pauhuun sekoittuu rannan jäiden helinä kuin tuhansien tuulikellojen soitto. Kyllä saaressa ja koko järvessä on jotakin mystistä.

Kukko seikkailee niin Kivijärven vaakunassa kuin Vietsaaren näkötornin tunnuksenakin. Kuva: Markus Sirkka

Kivijärvi

• Suomen 30. suurin ja Keski-Suomen neljänneksi suurin järvi.
• Kinnulan, Kivijärven ja Kannonkosken kuntien alueella Keski-Suomessa.
• Pinta-ala 154 neliökilometriä, rantaviivaa 544 kilometriä.
• Kivijärvi laskee vetensä Viitasaaren reittiä pitkin Keiteleeseen ja edelleen Kymijoen vesistöä Suomenlahteen.
• Suomessa on 121 Kivijärvi-nimistä järveä.
• Kivijärvi on Suomen neljänneksi yleisin järvi-loppuinen vesistönimi.
• Järveä säännöstellään Vattenfallin Hilmon voimalaitoksen tarpeisiin.
• Kivijärven ja Kannonjärven välinen Kannonkoski antoi nimen vuonna 1934 Kivijärvestä ja Viitasaaresta itsenäistyneelle Kannonkosken kunnalle.
• Järven tuntumassa on suojelu­alueita ja Keski-Suomen pisimmät hiekkarannat.

Kuva: Markus Sirkka