Erämaisin piste Suomen kartalla on Kilpisjärven erämaa-alueella, Várdoaivi-tunturin rinteellä.

Jos tahtoo käydä tuossa pisteessä, on varauduttava kävelemään paljon. On oltava valmis harppomaan hankalissa rakkakivikoissa ja kahlaamaan vaivaiskoivikoissa. Täytyy kahlata myös jääkylmän Poroenon yli, ja vaikka olisi elokuu, voi sataa räntää.

Maisemat ovat kuitenkin hienot, ja retken voi kaikin mokomin tehdä, kunhan hallitsee tavalliset retkeilytaidot.

Kävimme paikalla, koska tahdoimme tietää, miltä siellä näyttää.

Putous Raamajärven ja Muoddajávrin välissä. Kuva: Jouni Tikkanen

Tauko aivan erämaisimman paikan tuntumassa. Kuva: Jouni Tikkanen

Navigointivälineiden on oltava kunnossa. Kuva: Jouni Tikkanen

Mikä on erämaa?

Suomen kielitoimiston sähköinen sanakirja antaa sanalle ’erämaa’ monta merkitystä.

Erämaa on ensinnäkin asumaton seutu, kaukainen takamaa. Siitä käytetään sanakirjan mukaan sellaisia ilmauksia kuin ”koskematon erämaa”, ”Lapin tiettömät erämaat” ja ”erämaan rauha”.

Toiseksi erämaa on tietenkin eräalue. Tämä on sanan alkuperäinen tarkoitus: Keskiajalla hämäläisten erämaat olivat parin sadan kilometrin päässä Keski-Suomessa, Suomenselän vedenjakajaseudulla, jonne tehtiin pitkiä kala- ja metsästysreissuja.

Mitä sitten tarkoitamme, kun puhumme erämaisesta luonnosta?

Luonnonvarakeskuksen tutkija Ville Hallikainen väitteli aiheesta vuonna 1998. Hän lähetti suomalaisille kyselylomakkeita ja näytti kuvia luontokohteista, ja huomasi, että mielikuvamme erämaasta on hyvin yhdenmukainen.

Erämaa on suomalaisten mielestä tietön, asumaton seutu.

Erämaassa metsän kuuluu olla lähinnä luonnontilaista.

Siellä pitää olla soita.

Hiljaisuus on tärkeää: ei saa kuulua tämän maailman humu.

Porot vaeltavat Várdoaivin harjanteella. Kuva: Jouni Tikkanen

Talvi voi olla liian kova poroille ilman petojakin. Kuva: Jouni Tikkanen

Apua ammattilaisilta

Miten tuollaisen paikan voi etsiä?

Suomen Luonto päätti, että erämaisin paikka on se, joka on kauimpana tieverkosta. Teiden kautta erämaihin leviää nimittäin kaikki se, mitä niissä ei mielestämme saisi olla: pysyvä asutus, metsätyökoneet, soiden ojittajat ja moottoreiden melu.

Maanmittauslaitoksen asiantuntija Ari Öysti rajasi ensin etsinnän kolmelle mahdolliselle alueelle: Käsivarren erämaahan, Lemmenjoen kansallispuistoon ja Kaldoaivin erämaahan. Suomen kartalta huomaa jo paljaalla silmällä, että näillä alueilla tiet jäävät epätavallisen kauaksi.

Öystin työtä jatkoi maantieteen väitöskirjatutkija Susanne Suvanto. Hän käytti QGIS-ohjelmaa, jolla voi käsitellä paikkatietoa ja laskea sen perusteella uutta tietoa.

Suvanto syötti ohjelmaan sekä Suomen että Norjan tieverkon ja pani koneen laskemaan, mikä piste Suomessa on kauimpana teistä. Norjankin tiestö vaikuttaa asiaan, koska kaikki kolme aluetta ovat Norjan rajaa vasten.

Kävi ilmi, että kaikkein etäisin kohta on Kilpisjärven erämaassa, toiseksi etäisin Lemmenjoen kansallispuistossa ja kolmanneksi etäisin Utsjoella Kaldoaivin erämaassa. Lehden toimitukselle tämä oli pieni yllätys – olimme pitäneet Kaldoaivia vahvimpana ehdokkaana voittajaksi.

Suvanto toisti laskennan vielä niin, että lisäsi mukaan traktori-, mönkijä- ja moottorikelkkareitit, joiden levittämät ilmiöt pilaavat erämaan tunnelman. Etäisyydet ”teille” lyhenivät, mutta alueiden järjestys pysyi samana: Kilpisjärvi ykkönen, Lemmenjoki kakkonen ja Kaldoaivi kolmas.

Päätimme Kilpisjärven pisteen olevan maamme erämaisin paikka ja lähdimme käymään siellä.

Suomen erämaisimmat paikat top 3

Suomen luonnon määrittämät erämaisimmat paikat ovat Lapissa. Alla ilmoitetut koordinaatit noudattavat wgs84-muotoa. Etäisyydet on laskettu ylläpidetyiltä teiltä, ajopoluilta tai moottorikelkkareiteiltä linnuntietä, joten lähimpään autotien laitaan on kaikissa tapauksissa huomattavasti enemmän. Kävelyä Kilpisjärveltä Suomen erämaisimpaan pisteeseen kertyi 50 kilometriä.

Erämaisimman paikan määrittämisessä otettiin huomioon sekä Suomen että Norjan tiestö. Moottorikelkkareitit ja Lemmenjoen tapauksessa kullankaivajien tiet vaikuttivat pisteiden sijaintiin.

Kartta: Susanne Suvanto / Maanmittauslaitos / QGis

1. Kilpisjärven erämaa-alue, 23,0 km

69° 13.273’ N, 21° 42.783’ E

2. Lemmenjoen kansallispuisto, 19,5 km

68° 32.445’ N, 25° 18.462’ E

3. Kaldoaivin erämaa-alue, 15,0 km

69° 47.188’ N, 27° 50.134’ E

Rakkakivikkoa, kiroilevia riekkoja

Olisiko patikkareititkin pitänyt laskea mukaan? Heti Kilpisjärveltä lähtiessä joutuu pohtimaan tätä, koska matka alkaa Haltille vievää Kalottireittiä pitkin. Elokuun lopussa 2016 vastaantulijoita on tosin hyvin vähän.

Ensimmäiset 11,8 kilometriä Saarijärven autiotuvalle ovat melkoista luulot pois -louhikkoa. Sen jälkeen kännykän kenttä katoaa, ja alkaa aidosti jylhä maisema, joka muistuttaa, että nyt kuljetaan Skandien vuoriston laidalla. Paino sanalla vuori.

Kuonjarjoen autiotuvan pihassa on hyvä telttailla yön yli. Aamulla on poikettava reitiltä ja otettava kompassisuunta itä–koilliseen. Patikka kulkee Siedjonláhkun kautta Porovaaran rinteille ja Kekkosen kämpälle, jonka alapuolella on kahlaamo.

Ville Hallikaisen väitöskirjan mukaan ”satunnaisten metsästäjien käyttämät mökit ovat yhteensopivia suomalaisen erämaakäsitteen kanssa”.

Kuonjarjoen autiotupa seisoo komealla avopaljakalla. Kuva: Jouni Tikkanen

Crocsit ja kahluukepit auttavat Poroenon yli. Kuva: Jouni Tikkanen

Joen yli ja kohti pohjoista: Poroenon rannalla on vielä kalastajien polkuja, mutta nyt ne vaihtuvat poronpolkuihin.

Erämaisimman paikan lähestyessä maisema muuttuu yhä karummaksi. Viimeisen kahdeksan kilometrin matkalla ei näy ainuttakaan polvea korkeampaa puuta. Korppi, tunturihaukka, piekana ja tuulihaukka liitävät taivaalla. Kiroi­levat riekot nousevat parvina vai­vaiskoivikoista, mutta pian ei ole niitäkään, vain kivitasku nakuttaa rakkakivikossa. Puroja, järvi, yllättäen yksinäinen perhokalastaja, suopainanteita, vesiputous, lampia, järvi. Poroaita.

Sitten ollaan lähellä. Várdoaivin sivuhuiput alkavat jo näkyä. On raamatullisen autiota ja karua.

Riekonmarja ja variksenmarja kasvavat paljakakalla rinnan. Kuva: Jouni Tikkanen

Puuton erämaa

Suomen erämaisimmasta paikasta ei näe yhtään puuta missään ilmansuunnassa.

Onko se puute?

Ville Hallikaisen mukaan erämaa on suomalaisten mielikuvissa yleensä metsäistä, vieläpä havupuu- ja kuusivaltaista aluetta, jossa on paljon maapuita ja jäkäliä.

Sellaista kannattaa etsiä esimerkiksi Tuntsan erämaasta. Várdoaivilla vallitsee toisenlainen rauha.

Kuva: Jouni Tikkanen