Eivätpä olisi isovanhempani uskoneet jos olisin väittänyt tulevaisuuden ruokavalion sisältävän hyönteisiä.

Isoisäni kertoman vanhan suomalaisen uskomuksen mukaan piru pyysi Jumalan luodessa maailmaa lupaa osallistua luomiseen. Jumala heltyi ja myönsi pirulle luvan luoda jotakin tähän maailmaan. Luomiselle oli vain yksi ehto, sen tuli olla heinäseipään reiän kokoinen. Tästä suivaantuneena piru päätti luoda ihmisille vitsauksen. Vitsauksen, joka nousisi maan uumenista, heinäseipään reiästä ja lentäisi ihmisten kiusaksi. Näin saivat alkunsa hyönteiset.

Jauhomato

Jauhomadot (Tenebrio molitor) ovat usein ensimmäisiä syötäviä hyönteisiä, joita aloitteleva hyönteissyöjä kokeilee. Niitä on helppo kasvattaa, ne sisältävät paljon ravinteita ja maistuvat paahdetuille pähkinöille. Tarkemmin ottaen kyseessä ovat kovakuoriaisten lahkoon kuuluvan jauhopukin toukat, jotka voidaan valmistaa keittämällä, paistamalla tai hauduttamalla.

Hyönteisten merkitystä on väheksytty, eivätkä ne ole saaneet maailmankuvassamme sellaista arvostusta kuin niille kuuluisi. Tämä ei ole ihme, sillä usein hyönteisten aiheuttamat ongelmat saavat suuremman huomion kuin niiden tuomat hyödyt. Harvat ymmärtävät, että useimmat hyönteiset ovat hyödyllisiä ja että vain muutamat ovat haitallisia. Aivan viime aikoina hyönteisten tärkeyttä ekosysteemissä on alettu laajemmin ymmärtää, kun niiden vähentyminen on johtanut erilaisiin ongelmiin muun muassa pölytyksessä.

Voisiko hyönteisissä myös piillä ratkaisu alati paisuvaan katastrofiin, joka piinaa sivilisaatiomme heikoimmin pärjääviä maita? Nälkä ja vesipula ovat arkipäivää lähes miljardille ihmiselle, joista suurin osa asuu kehitysmaissa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Kun makea vesi on kortilla, viljely ja karjan kasvatus voivat muuttua mahdottomiksi. Lämpenevä ilmasto yhdessä kasvavan väestön kanssa tekee yhtälöstä mahdottoman.

Ongelma ei ole tulevaisuudessa, vaan se on monen ihmisen arkipäivää jo nyt. Syötävien hyönteisten kestävä tuotanto voisi tarjota aivan uudenlaisen kestävän raaka-aineen ruokatalouteen.

Hepokatit

Hepokatteja syödään melkein kaikkialla mistä niitä löytyy: Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, Intiassa ja Papua-Uusi-Guineassa.

Itä-Afrikassa laji nimeltään Ruspolia differens eli ”nsenene” on paikallisten kausittainen herkku. Korkean ravintoarvon johdosta kilohinta torilla nousee 1–2 euroon, mikä on 40 prosenttia enemmän kuin naudalla. Nämä hyönteiset ovatkin vain rikkaiden herkkua. Ne nautitaan yleensä paistettuna ilman siipiä ja jalkoja.

Syötävät hyönteiset ovat olleet mediassa paljon esillä ja moni on jo niistä jotain kuullutkin. Ne, jotka hyönteisten syöntiä vakavissaan miettivät, saattavat pohtia mitä nämä syötävät hyönteiset oikein ovat ja mistä ne tulevat? Voiko kaikkia hyönteisiä syödä vai ovatko jotkin myrkyllisiä? Miten niitä tulisi valmistaa ja voiko joillekin hyönteisille olla allerginen?

Tuhansia eri hyönteislajeja syödään ympäri maailmaa, pääosin tropiikissa, jossa useimmat tunnetut syötävät hyönteislajit esiintyvät luontaisesti. Maailmanlaajuisesti kaikista eniten syödään kovakuoriaisten lahkoon kuuluvia lajeja. Muita hyvin yleisiä syötäviä hyönteisiä ovat perhosten toukat, muurahaiset, kimalaiset ja ampiaiset, heinäsirkat, hepokatit, termiitit, sudenkorennot, torakat ja kärpäset. Onkin aika esitellä muutama esimerkki yleisimmistä hyönteisherkuista!

Tämän jutun ohessa esitetyt lajit ovat vain riipaisu niistä hyönteisistä, joita maailmassa syödään.

Mistä sitten tietää mitä hyönteisiä voi ja mitä ei voi syödä?

Suurin osa hyönteisistä on syötäviä, mutta jotkut lajit saattavat olla myrkyllisiä. Siksi onkin tärkeää tietää mitä suuhunsa laittaa. Ohjenuorana voidaan sanoa, että värikkäitä ja karvaisia hyönteisiä kannattaa välttää. Myöskään likaisissa paikoissa eläneitä hyönteisiä ei kannata syödä. Hyönteisiä voi myös kasvattaa itse, jolloin voi olla varma siitä, mitä hyönteiset ovat syöneet. Samalla saa kotiinsa kätevän proteiinintuotantotehtaan.

Muurahaiset

Useita eri muurahaislajeja syödään ympäri maailmaa. Nestettä täynnä olevat hunajamuurahaiset (Camponotus inflatus) ovat suurta herkkua Australian aboriginaaleille. Etelä-Amerikassa esiintyvien lehdenleikkaajamuurahaisten (Atta spp.) on kuvailtu maistuvan pekonin ja pistaasipähkinöiden sekoitukselta kun taas Amazonin sitruunamuurahaiset (Myrmelachista schumanni) ovat saaneet nimensä sitruunaisesta maustaan.

Entä voiko hyönteisille olla allerginen?

Voi, sillä hyönteiset voivat laukaista allergisia reaktioita niillä, joilla on taipumusta allergioihin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että niillä henkilöillä, jotka ovat allergisia mereneläville, on myös suurempi todennäköisyys kehittää hyönteisallergia. Tutkimusten perusteella myöskään siitepölyallergikoiden ei suositella syövän siitepölyä sisältäviä mehiläisten toukkia. On silti hyvä muistaa, että suurimmalle osalle ihmisistä hyönteisten syönti ei aiheuta merkittävää riskiä.

Länsimaissa hyönteisistä on tullut trendiruokaa vasta viime aikoina, mutta monissa kehittyvissä maissa, joissa ihmiset harjoittavat ruoan hankintaa perinteisin keräilymenetelmin, hyönteiset ovat olleet trendi jo pari tuhatta vuotta. Hyönteisiä kerätään suoraan luonnosta, perinteisesti asialla ovat naisen ja lapset.

Väestönkasvun sekä parempien kulkuyhteyksien seurauksena keräilijöiden määrä on kasvanut huomattavasti siitä mitä se on perinteisesti ollut. Hyönteisten keräily on myös kaupallistunut monilla alueilla, ja kestävät perinteiset keräilymenetelmät ovat vaihtuneet tehokkaampiin.

Hyönteisten tehokas kerääminen uhkaa luonnonpopulaatioita, ja paikoittain on raportoitu pienenevistä saaliista, jotka voivat olla merkki pienenevästä populaatiokoosta.

Torakat

Länsimaissa torakat mielletään usein saastan ja lian ruumiillistumiksi, mutta hygieenisissä oloissa kasvatettuna, hedelmillä ja vihanneksilla ruokittuna, ne ovat maukkaita ja terveellisiä.

Torakoita on perinteisesti syöty ja syödään edelleen Australiassa, Kiinassa, Intiassa, Thaimaassa, Filippiineillä, Meksikossa ja Brasiliassa. Ne voidaan paahtaa, paistaa, keittää tai höyryttää.

Hyönteiset ovat tärkeä proteiininlähde useilla köyhillä alueilla, joissa elintarviketurva on puutteellinen. Esimerkiksi Afrikassa hyönteiset kattavat paikoittain parhaimmillaan jopa 30 prosenttia ihmisten vuosittaisesta proteiinintarpeesta. Ilmastonmuutoksen seurauksena perinteinen karjankasvatus muuttuu entistä vaikeammaksi kuivilla alueilla, jolloin hyönteisistä tulee yhä tärkeämpi osa ihmisravintoa. Tämän vuoksi olisi todella tärkeä tutkia erilaisten syötävien hyönteisten ekologiaa ja kestävää keräämistä.

Hyönteisten kaupallista kasvattamista esiintyy jo jonkin verran, mutta se on saatu tehokkaaksi vain muutamilla helpoilla lajeilla kuten jauhomadoilla. Jos kaupallisesti tärkeitä hyönteisiä onnistuttaisiin tuottamaan massoittain, voisi se helpottaa luonnonpopulaatioihin kohdistuvaa painetta.

Meillä on kuitenkin vielä paljon opittavaa hyönteisten kasvattamisesta ennen kuin voimme haaveilla niiden tehokkaasta massatuotannosta. Lisäksi tarvitaan kuluttajia. Useimmat pysyvät mielellään vanhoissa tutuissa tavoissa ja rutiineissa. Aina löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka ovat avoimia uusille kokemuksille ja muuttumaan.

Uppopaistettuja sirkkoja kambodžalaisella torilla. Kuva: mckaysavage / CC BY 2.0