Loppukesän mökkipäivä. Otamme vaimon kanssa saappaat ja sienikorit ja lähdemme etsimään sieniä päivällistä varten.

Herkkutatit ovat kiikarissa ja niitä löytyykin nuoresta istutuskuusikosta. Siellä kasvaa myös joitakin leppärouskuja, jotka tosin ovat toukkien syömiä.

Peltojen rajaamasta koivikosta löytyy yllättäen kantarelliesiintymä. Haavikosta korjaamme mukaan vielä muutaman punikkitatin. Sieniä tulee niin paljon, että osa täytyy pakastaa. Luonnossa liikkuminen ja löytämisen ilo ovat tärkeä osa sieniharrastusta. Mutta harrastuksen hyödyt eivät lopu siihen.

Kuva: Istockphoto

Kuituja, proteiineja ja kivennäisaineita

Sienissä on paljon hyödyllisiä ainesosia, joista osa on sellaisia, joita ei löydy kasveista. Joiltakin ravintoarvoiltaan sienet muistuttavat kalaa ja lihaa. Sienten tuorepainosta noin 90 prosenttia on vettä. Kuiva-aineesta valtaosa koostuu proteiineista ja ravintokuiduista.

Sienissä on vähän energiaa, mutta melko runsaasti joitakin B-ryhmän vitamiineja sekä kivennäisaineita. Esimerkiksi herkkutatissa ja kangastatissa on runsaasti rautaa. Kantarellit, suppilovahverot ja herkkutatit sisältävät merkittäviä määriä D-vitamiinia.

Metsäsienissä, kuten herkku­tateissa piilee hyviä ravinto­aineita. Kuva: Timo Viitanen / Vastavalo

Kantarellin ja herkkutatin proteiinipitoisuus on 20–40 prosenttia kuiva-aineesta. Eli soijapavun luokkaa, ja vain jonkin verran vähemmän kuin kuivatussa lihassa. Herkkutatin proteiinikoostumus on sienimaailman parhaita, sillä se sisältää kaikkia kahdeksaa ihmiselle välttämätöntä aminohappoa. Terveyden kannalta isompaa roolia näyttelevät kuitenkin kuidut.

Lääkinnällisiä lajeja

Sieniin liittyvää tutkimusta tehdään maailmalla paljon. Sen huomaa, kun tekee haun lääketieteen artikkeli­tietokanta PubMediin. Hakusanalla medicinal mushrooms löytyy lähes viisi­tuhatta artikkelia. Suurin osa artikkeleista on julkaistu kymmenen viime vuoden aikana.

Lääkinnällisesti vaikuttavina lajeina pidetään esimerkiksi lakkakääpää, siili­orakasta, silkkivyökääpää, siitaketta, pakuria ja koppelokääpää. Useimmat lääkinnällisinä pidetyt sienet ovat lahottajia, joita voi helposti viljellä ja tutkia kontrolloiduissa oloissa.

Koppelokääpä on yksi lääkinnällisesti vaikuttavista sienilajeista. Kuva: Soili Jussila / Vastavalo

Meille tutuista metsäsienistä tutkimusta on vähemmän. Kun tutkimusten kieli ja koeasetelmat lisäksi aukeavat maallikolle työläästi, on syytä turvautua tieteen kansantajuistajiin.

Tärkeät polysakkaridit

Suuri osa sienten terveysvaikutuksia sivuavasta tutkimuksesta liittyy polysakkarideihin, jotka ovat monimutkaisia hiilihydraatteja. Esimerkiksi siitakkeen sisältämän lentinaani-polysakkaridin on todettu parantavan syövän hoidossa käytettävien kemotera­pian ja sädehoitojen tehoa.

”Terveydelle parhaimpina polysakkarideina pidetään sienten beetaglukaaneja, joita on monenlaisia”, sanoo kasvitieteilijä ja biologi Sinikka Piippo.

Beetaglukaaneja on kaikissa sienissä, sillä ne ovat sienten soluseinien rakennusmateriaaleja.

”Ne ovat antioksidanttisia ja toimivat immuunipuolustuksessa sekä estävät tulehdusta ja syöpää. Beeta­glukaani parantaa suoliston toimintaa ja edesauttaa immuniteettia ylläpitävän hyvän bakteerikannan lisääntymistä paksusuolessa”, Piippo jatkaa.

Kangastatti sisältää runsaasti rautaa. Kuva: Antje Neumann / Vastavalo

Viljojen beeta­glukaanien tiedetään alentavan kolesterolia, mutta sienten osalta tutkimukset ovat vielä kesken.

Sienten arvokkaimpana ominaisuutena pidetään usein makua. Makua itsekin ajattelen, kun ripautan sienikastikkeeseen curryä, pippuria ja chiliä. Ironista kyllä, polysakkaridit eivät maistu miltään.

Kuituja suolistobakteereille

Nautimme vaimon kanssa maittavan sienipäivällisen keitettyjen perunoiden, hapankaalin ja salaatin kanssa. Lähden lämmittämään saunaa, enkä jää pohtimaan, millaisen palveluksen kuitupitoinen ateria ehkä tekee suolistobakteereille.

Ihmisen paksusuoli on yksi maapallon tiheimmin asutuista ekosysteemeistä. Suolistossa elää arviolta satabiljoonaa bakteeria. Tätä joukkoa on syytä kohdella hyvin, sillä nykyisin sen tiedetään vaikuttavan hyvinvointiimme täysin olennaisella tavalla.

Suoliston mikrobiston muutos liittyy lukuisien sairauksien syntyyn, etenemiseen ja ennusteeseen, sanoo professori Jussi Huttunen Duodecim-lehden kolumnissa. Hän mainitsee MS-taudin, kroonisen väsymysoireyhtymän, syövän ja diabeteksen kaltaisia sairauksia.

Pakurilla on pitkät perinteet kansanlääkinnässä esimerkiksi Venäjällä. Kuva: Hanna Leena Hakulinen / Vastavalo

Bakteerien ruokkiminen on tärkeää vastustuskyvyn näkökulmasta, sillä ihmisen immuunijärjestelmän merkittävin ja monimutkaisin osa sijaitsee ruoansulatuskanavassa. Lisäksi bakteerit vaikuttavat eri tavoin myös psyyken hyvinvointiin.

Bakteerit käyttävät ravinnokseen kuituja. Vähäkuituinen ruokavalio on yhteydessä matala-asteiseen tulehdukseen, jonka arvellaan olevan yksi osatekijä useimmissa läntisissä kroonisissa sairauksissa.

Kuidut ovat välttämättömiä suolen limakalvon normaalille toiminnalle, bakteeriopin professori Pentti Huovinen sanoo kirjassaan Parantavat bakteerit (WSOY 2021). Jos kuitua ei saada, bakteerit alkavat syödä suolen pinnan limakerrosta. Kuidun puute johtaa myös elimistön rakenneaineiden, lyhytketjuisten rasvahappojen puutteeseen.

Monipuolisesti eri lajeja

Sienet ovat siis superruokaa. Mutta mitä sieniä kannattaa syödä ja kuinka paljon?
Kysyn asiaa ravintoasiantuntija Jaakko Halmet­ojalta.

Halmetoja sanoo samaa, mitä muutkin asiantuntijat: suoliston mikrobisto ja sienten vaikuttavat aineet ovat hyvin monimutkaisia, ja tiedämme niistä vielä varsin vähän. Siksi on järkevää noudattaa monimuotoisuuden periaatetta.

Herkkutatit sisältävät kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. Kuva: Ia Ahonen / Vastavalo

Tiedetään, että monimuotoinen ekosysteemi selviytyy yksipuolista ekosysteemiä paremmin erilaisista kriiseistä ja muutoksista. Suoliston mikrobisto toiminee samoin: mitä rikkaampi bakteeristo, sitä notkeammin se kykenee mukautumaan uusiin tilanteisiin.

Halmetoja arvelee, että sienten sisältämien aines­osien rikkaus on vähintään samaa luokkaa kuin kasveilla. Koska elimistö tarvitsee monia rakennusaineita vähän, mutta säännöllisesti, sieniä on järkevää syödä monipuolisesti ja usein pieniä määriä.

Ehkäpä seuraavalla retkellä poimimme mukaan myös jauhosienet ja koivuhaperot, jotka nyt jäivät metsään.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja ruokasieniharrastaja Joensuusta.

Silkkivyökääpä on Suomessa harvinainen rantalehtojen laji. Kuva: Mari Tanninen / Vastavalo