Teksti: Hanna De Ruyter, Martti Myllymäki ja Pentti Kananoja

Turvealan toimijat ovat vuosien mittaan kehitelleet lukuisia väittämiä turpeennostosta ja sen ympäristövaikutuksista. Niiden tarkoituksena on näkemyksemme mukaan ollut lähinnä lupa- ja valvontaviranomaisten sekä suuren yleisön hämääminen ja saaminen myötämieliseksi turpeennostolle. Turpeennoston katastrofaaliset seuraukset, tuhoutuva suoluonto ja pilatut vesistöt, ovat kuitenkin avanneet kansalaisten silmät.

Seuraavassa on esitetty seitsemän yleistä väärää väittämää liittyen turpeennostoon. Olemme tarkastelleet jokaisen niistä totuuspohjaa.

1. Turpeen poltto on ilmastolle parempi vaihtoehto energiantuotannossa kuin kivihiili

Todellinen tilanne: Polttoturpeen ominaispäästökerroin on fossiilisista polttoaineista suurin, samalla kun sen lämpöarvo on fossiilista polttoaineista selvästi huonoin. Hiilidioksidiksi lasketut ominaispäästökertoimet ovat: kevyt polttoöljy 73,1, kivihiili 93,1 ja jyrsinturve 107,6 tonnia energian terajoulea kohden. Turpeen noin kuuden miljoonan tonnin vuosipäästöt vastaavat suuruudeltaan koko Suomen henkilöautoliikenteen aiheuttamia kasvihuonepäästöjä!

2. Turpeen energiakäyttö on kannattavaa

Todellinen tilanne: Ilman poliittisista syistä annettavaa valtion verotukea turpeenpoltto ei olisi kilpailukykyistä lainkaan. Valtiovarainministeriön mukaan verotuki vuonna 2018 oli 180 miljoonaa euroa. Vuoden 2019 budjetissa valtion verotuki nousi 194 miljoonaan euroon, ja vuodelle 2020 196 miljoonaan euroon.

Verotuen määrä on käsittämättömän suuri. Tämä paljastuu myös, kun sitä verrataan koko suomalaisen turvetuotannon liikevaihtoon joka on vain noin 300 miljoonaa euroa vuodessa.

3. Turpeen käytölle ei ole vaihtoehtoja paikallisessa energiatuotannossa

Todellinen tilanne: Turpeen osuus koko energiatuotannossa on alle viisi prosenttia. Kaukolämmössä se on korkeampi, 14–15 prosenttia. Turpeelle on olemassa laaja paletti vaihtoehtoisia uusiutuvan energian lähteitä, kuten aurinko-, tuuli-, vesi- ja bioenergiaa, ilma- ja maalämpöä. Monet teollisuuslaitokset, energiayhtiöt ja kaukolämpölaitokset ovatkin ryhtyneet investoimaan vaihtoehtoisiin energiamuotoihin turpeen sijaan.

4. Turvetuotannon vesistöpäästöt ovat tiukan valvonnan alaisia

Todellinen tilanne: Toisin kuin julkisuudessa väitetään, turvetuotannon valvonta ja päästötilanne vesistöihin on monin paikoin katastrofaalisessa tilanteessa.

Diplomi-insinööri Jaakko Koppinen Pelastetaan Reittivedet ry:stä on analysoinut Vapo Oy:n vuosikuormitusraportit 2015–2016 Keski-Suomesta, Etelä-Pohjanmaalta ja Etelä-Savosta.

Koppisen raportissa todetaan, että vuonna 2016 alueen 327:stä vesienkäsittelyrakenteesta vain 86:lle on vaadittu puhdistusvaatimustavoite. Näistäkin ainoastaan 14 täytti luvan mukaiset ehdot. Lupaehtojen täyttyminen on Vapo Oy:n oma arvio ja perustuu heidän omaan päästötarkkailuunsa.

Vuosina 2015–2016 kaikista vesienkäsittelyrakenteista 38 prosenttia ei saavuttanut vaatimusta kiintoaineen osalta, 47 prosenttia kokonaistypen osalta ja 75 prosenttia kokonaisfosforin osalta. 62 prosenttia vesienkäsittelyrakenteista lisäsi humuspitoisuutta (kun piti vähentää).

Turveteollisuus valvoo itseään toimittaen vuosiraportit Ely-keskukselle, joka kirjaa ne järjestelmiin ja suorittaa pistokoeluontoista valvontaa muutaman vuoden välein. Ely-keskusten valvontaresurssit on kuitenkin kutistettu minimiin, ne eivät riitä tarvittavaan valvontaan. Pimentoon ovat jääneet vuosittain toistuvat ilmiöt eli rankkasateen aiheuttama jyrsösten purkautuminen.

5. Turvetuotannossa on käytössä paras mahdollinen vesien puhdistusmenetelmä

Todellinen tilanne: Valtaosa turvetuotantoalueiden päästöistä valuu suoraan vesistöihin. Bioenergiayhdistyksen 28.11.2016 ”Turvetuotantoalueiden ominaiskuormitusselvitys” ja Vapo Oy:n 23.4.2013 ”Turvetuotantoalueiden vesistökuormitusarviointi” -selvitysten mukaan puhdistustehot Länsi-Suomessa olivat: typpi N 15 %, fosfori P 17 %, kiintoaine 51 % ja humus -17 %. Eli vesistöihin menee typestä 85 %, fosforista 83 %, kiintoaineesta 49 % ja humuksesta 117 %.

6. Turpeen käyttö taimikasvatuksessa tai eläintuotannossa eivät aiheuta vesistö- ja ilmastopäästöjä

Todellinen tilanne: Turvetta käytetään energiatuotannon lisäksi eläintuotannossa kuivikkeeksi ja maatalous- ja puutarhatuotannossa kasvuturpeena. Tämä käyttö vastaa noin 10 prosentin osuutta nostetun turpeen kokonaismäärästä. Vesistöihin virtaavat samat humus- ja muut päästöt sekä hiilidioksidipäästöt ilmakehään kuin energiaturpeen nostossa.

7. Turvetuotantoa on ohjattu luonnontilaltaan jo merkittävästi muuttuneille ja ojitetuille soille

Todellinen tilanne: Maamme suot on luokiteltu luonnontilaisuutensa mukaan luokkiin 1–5. Kansallisen suostrategian mukaan turpeennostoa ei tule kohdistaa eniten luonnontilaisille eli luokkien 3, 4 ja 5 soille. Luokan kaksi suollekin tulisi mennä vain, jos suon yleinen luontoarvo on seudun ojitusasteen perusteella alhainen eivätkä luontoarvot ole merkittäviä.

Todellisuudessa kuitenkin edelleen haetaan turpeennostolupia ojittamattomille luonnontilaisille soille sillä verukkeella, että hakija muuntelee ojitetun ja ojittamattoman pinta-alan suhdetta ottamalla laskelmaan mukaan tarpeellisen määrän ympäristön ojitettuja alueita. Näin turpeennostoalue saadaan tulkituksi kakkosluokan suoksi.

Yksi esimerkki tästä on Ilmajoella sijaitseva Kylkisalonnevan lupahakemus. Geologian tutkimuskeskukselta oli tilattu arvio kyseisen suon luonnontilaisuusluokasta. Kun ojitetun alueen raja oli piirretty 50 metrin päähän lähimmistä metsäojista, oli ojitettu alue 59 prosenttia pinta-alasta ja arvio oli luonnontilaisuusluokka kaksi. Aluehallintovirasto ei kuitenkaan hyväksynyt tulkintaa vaan katsoi, että luonnontilaisuusluokka oli kolme todellisen alueen osalta ja hylkäsi hakemuksen. Luvanhakija on valittanut päätöksestä.

Toinen tuore esimerkki koskee Laihian Kotanevaa. Aluehallintovirasto oli myöntänyt hakijalle turpeennostoluvan luonnontilaiselle ojittamattomalle suolle. Ottamalla ympäristöstä mukaan riittävän laajan ojitetun alueen, oli luonnontilaisuusluokaksi saatu toinen luokka. Tehdyn valituksen perusteella hallinto-oikeus kuitenkin kumosi turpeennostoluvan. Kotanevalla myös todettiin olevan merkittäviä uhanalaisia luontotyyppejä ja lintulajeja.