Viisi vinkkiä: näin tunnistat luonnosta löytyneen luun
1. Mieti, mistä luusta on kyse
Onko kyseessä litteä luu, pitkä raajan luu tai vaikkapa kompakti ranteen luu? Onko se kokonainen? Pienten ja lahonneiden luiden osasten tunnistaminen voi olla vaikeaa.
2. Mittaa luu ja tarkastele sen muotoa
Koko rajaa sitä, millaisesta lajista voi olla kysymys. Esimerkiksi reisiluun pituuden lisäksi myös sen suoruutta kannattaa katsoa. Joillain pienpedoilla on suoremmat reisiluut kuin toisilla. Luut myös muuttuvat koon kasvaessa. Nuoren hirven luut voivat muodoltaan muistuttaa vaikkapa peuraa, mutta aikuisen hirven luut ovat jo selvästi erilaisia.
3. Tarkastele luun löytöpaikkaa
Metsästä saattaa löytää villieläinten lisäksi haaskoina käytettyjen kotieläinten luita. Itämeren rannalta löytyy tyypillisesti vesilintujen, kalojen ja hylkeiden luita. Vesilintujen luista voi huomata pieniä reikiä, jotka ovat tulleet petolintujen kynsistä. Joskus paikka voi yllättää: merikotka on saattanut kuljettaa saalistamansa lampaan osia saareen ja syödä sen siellä.
Tunnista luuranko!
4. Vertaa luuta kuviin ja museonäytteisiin
Luuta voi haarukoida googlaamalla englanninkielisillä hakusanoilla, kuten femur eurasian lynx (reisiluu ilves). Aloittelijan silmiin eri lajien luut voivat näyttää hyvin samanlaisilta, joten nettilähteistä saa ennen kaikkea apua eläimen kokoluokan arviointiin. Netistä löytyy myös kuvakokoelmia tunnistamisen avuksi. Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä on hieno luustosali, jossa on esillä erilaisten eläinten luurankoja. Löytöä on helpompi verrata todellisiin luihin kuin kuviin.
5. Kysy asiantuntijalta
Luun määritystä voi pyytää esimerkiksi Luonnontieteelliseltä museolta. Tunnistaminen onnistuu parhaiten, jos lähettää sen tunnistettavaksi, mutta etenkin kokonaisten luiden määritys onnistuu yleensä kuvien perusteella. Ota hyvät kuvat luun eri puolilta ja mittaa luu tai lisää kuvaan mittatikku. Kerro, millaisesta paikasta luu löytyi, ja oliko se syvällä vai pinnassa.
Muistathan, että luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen eläinten ja niiden osien hallussapidon.
