Kova luu
Ilmaisnäyte
Tämä on ilmaisnäyte Suomen Luonnon maksullisesta sisällöstä. Lukemalla Suomen Luontoa opit tuntemaan luontoa ja ymmärtämään ympäristöongelmien taustoja. Ryhdy tilaajaksi tästä ja valitse luotettava luontomedia! > Kaikki tuottomme käytetään Suomen luonnonsuojeluliiton työhön kotimaisen luonnon puolesta.
Elintärkeät elimet
Luut suojaavat kehon herkimpiä elimiä kolhuilta. Kallo ympäröi aivoja kuin kypärä. Kylkiluut suojaavat keuhkoja, sydäntä sekä vatsaa.
Tiesitkö?
Sammakolla ei ole kylkiluita eikä palleaa, joten se hengittää sisään laskemalla leukaansa.
Kuva: Wikimedia Commons (CC0)
Luukudos on kovaa ja vahvaa, sillä luusolujen välissä on runsaasti mineralisoitunutta ainesta ja kollageenisyitä. Luun uloin kerros on sitkeä luukalvo, joka tuottaa uusia luusoluja esimerkiksi murtuman paikaksi. Sen alla on ensin tiivistä kuoriluuta ja syvemmällä pesusienimäistä hohkaluuta. Sisimpänä on luuydin, jossa verisolut muodostuvat.
Kimmoisa loikkaaja
Ilveksellä on kissapedoille tyypillisesti pitkät takajalat. Niiden ansiosta tämä väijyjä pystyy ponkaisemaan hurjalla loikalla saaliinsa kimppuun. Lujat luut kestävät alastulojen aiheuttamat iskut.
Missä on polvi?
Kinnerniveltä (1.) luullaan usein polveksi (2.).
Tuo nivel vastaa kuitenkin ihmisen nilkkaa.
Linnuilla sitä kutsutaan intertarsaaliseksi taipeeksi. Lintujen polvet jäävät usein höyhenten alle piiloon.
Monet petoeläimet ovat ilveksen tavoin varvasastujia, ja sen ansiosta niiden liikkeet ovat joustavia ja ketteriä.
SOLISLUUT rajoittavat etujalkojen liikettä, joten monilla nelijalkaisilla ne ovat surkastuneet tai puuttuvat. Niin myös ilvekseltä.
Vertaa tämän jutun lajeja keskenään – löydätkö solisluita?
28 HAMMASTA
- Ilveksellä on lyhyt kuono ja vähemmän hampaita kuin monella muulla petoeläimellä. Ahmalla on 38, sudella ja karhulla 42 hammasta.
- Posken terävät raateluhampaat leikkaavat paloja saaliista, ja niillä onnistuu myös sitkeämpien kudosten murskaaminen.
- Pitkillä kulmahampailla saa tukevan otteen saaliista.
- Ruoan jauhamiseen tarkoitettuja purupintoja ei ilveksen suusta löydy.
Tiesitkö?
Lähes kaikille nisäkkäille kasvaa ensin maitohampaat, jotka vaihtuvat myöhemmin pysyviin.
Siivet sormien väleissä
Pohjanlepakko on maailman pohjoisin ja Suomen yleisin lepakkolaji, joka viihtyy rakennetuissa ympäristöissä. Sen siipien kärkiväli on noin 25 senttiä, ja se painaa 8–24 grammaa. Se lentää noin kuuden metrin sekuntivauhtia. Kuva: Shutterstock
Nelijalkaisilla eläimillä on tyypillisesti viisi sormea ja varvasta. Evoluutio on saattanut muovata ja surkastuttaa niitä, mutta lepakon luurangossa yhteinen perimämme näkyy selvästi, vaikka sormet ovatkin hyvin pitkät.
1. Lepakon peukalossa on kynsi, jonka avulla se voi kiivetä.
2. Pitkät sormet tukevat lenninräpylöitä, joiden iho on pingottunut sormien ja raajojen sekä hännän välille.
3. Takajalat lukkiutuvat aloilleen, kun lepakko roikkuu pää alaspäin. Se ei tarvitse roikkumiseen puristusvoimaa.
4. Terävät naskalihampaat kertovat hyönteisruokavaliosta. Hampaita voi käyttää avuksi joidenkin lepakoiden lajinmäärityksessä.
Lähes 3000 hyönteistä
- Lepakko on tehokas hyönteisansa. Yksi nahkasiipi voi hotkia kitaansa vuorokaudessa tuhansia ötököitä.
- Lepakot saalistavat kaikuluotaamalla ultraäänillä.
- Tuore tutkimus paljastaa, että useilla lepakoilla sisäkorvan kuuloelintä eli simpukkaa ympäröivä luinen kuori on reikäinen tai puuttuu. Se antaa tilaa vankemmille ja monimuotoisemmille hermorakenteille.
Pohjanlepakon takaraajoissa on pienet piikkimäiset kannukset, jotka osoittavat kohti häntää. Niiden avulla lepakko pystyy hallitsemaan lentoaan paremmin. Tässä lähikuvassa vastaavat luut näkyvät hyvin, mutta kuvan lepakko ei kuulu kotimaiseen lajistoon. Kuva: Shutterstock
Sopeumia hangelle ja suolle
Peurat, eli metsäpeura (kuvassa) ja poro, ovat hirvieläinten joukossa poikkeuksellisia, sillä myös naaraille kasvaa sarvet. Kauriilla ja hirvillä vaatimet ovat sarvettomia. Metsäpeura ja poron kantamuoto tunturipeura ovat peuran alalajeja. Metsäpeuralla on poroa pidemmät jalat ja kapeammat sarvet. Ne ovat sopeumia havumetsävyöhykkeeseen, jossa lumi on upottavampaa kuin tunturissa, ja jossa leveät sarvet takertuisivat oksiin. Metsäpeura pudottaa sarvensa vuosittain. Urosten sarvet putoavat kiiman jälkeen syksyllä ja kasvavat takaisin keväällä. Naaraat pudottavat sarvensa vasomisen jälkeen. Kuva: Pentti Sormunen / Vastavalo
1. Komeilla sarvilla voi puolustautua kilpakosijoita ja petoeläimiä vastaan.
2. Sarvekas pää on raskas kannateltava. Selkärangan rintanikamissa on kookkaat, ylös suuntautuvat okahaarakkeet, joihin vahvat niskaa kannattelevat lihakset kiinnittyvät. Niistä muodostuu säkä.
3. Peuran ikää voi arvioida hampaiden vaihtumisen ja kulumisen perusteella. Vanhalla eläimellä poskihampaiden pinta on kulunut, ja hammasluu näkyy juovana purupinnalla.
Tiesitkö?
Märehtijöillä ei ole yläetuhampaita. Poskista löytyy rivi jauhamiseen soveltuvia poimuisia hampaita. Metsäpeuran ruokavalio koostuu vuodenajasta riippuen jäkälästä ja kasveista sekä sienistä.
Sorkan kehityksessä ”peukalo” on kadonnut. Sorkat vastaavat sormia 3 ja 4, taakse jäävät lisäsorkat sormia 2 ja 5. Lisäsorkat ovat tuovat peuran sorkkaan lisää astumapinta-alaa ja helpottavat lumessa ja suolla kävelemistä. Poron sorkat: Osman Temizel / Shutterstock
Luusto tukee tarkkoja aisteja
Lintujen luissa on ilmataskuja, mikä tekee niistä kevyitä. Luiden rakenne on silti vahva ja jäykkä, sillä niiden täytyy kestää lentämisen aiheuttama rasitus.
Pöllö pystyy kääntämään päätään jopa 270 astetta. Sen niskanikamien satulamainen rakenne antaa nikamien liukua pehmeästi kaulan kiertyessä. Myös kaulan kudokset ja verisuonet antavat periksi, eikä pään kääntäminen estä verenkiertoa. Pään kääntäminen on tarpeen, sillä suurten silmien pitkulainen muoto ja silmiä tukevat luiset renkaat estävät silmien liikkeen. Helmipöllön kuva: Lasse Ansaharju / Vastavalo
1. Voimakkaat lentolihakset kiinnittyvät rintalastan harjaan.
2. Korppiluu yhdistää lapaluut rintalastaan.
3. Solisluut ovat luutuneet yhteen hankaluuksi.
4. Linnun siivessä on vain kolme sormea. Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, vastaavatko ne ihmisen sormia peukalosta keskisormeen vai etusormesta nimettömään.
Montako kaulanikamaa?
- Nisäkkäillä on seitsemän kaulanikamaa kaulan pituudesta riippumatta.
- Linnuilla vaihtelua on runsaasti, alle kymmenestä yli kahteenkymmeneen.
- Nikamien määrä ei kuitenkaan ole suoraan verrattavissa kaulan pituuteen.
Tässä muutama esimerkki:
11 huuhkaja
16 harmaahaikara
23 kyhmyjoutsen
Työkaluja saalistukseen
- Petolinnun käyrä nokka on kätevä työkalu saaliin paloitteluun.
- Kovin tarkasti helmipöllö ei ruokaansa silppua, vaan sulamattomat osat kertyvät mahaan oksennuspalloksi, jonka pöllö kakoo myöhemmin ulos.
- Nokka kasvaa koko ajan. Itse luu ei kasva, vaan sen päällä oleva kynsien kaltainen keratiinikerros.
- Pöllön silmät katsovat eteenpäin, jolloin näkökenttä on kapea, mutta syvyysnäön alue on laaja.
- Pöllöillä on epäsymmetriset korvat. Oikean korvan aukko ulottuu silmäkuopan alle ja vasen taas sen yläpuolelle.
- Ääniaalto ehtii toiseen korvaan aavistuksen ennen kuin toiseen, jolloin pöllö voi päätellä saaliin sijainnin vaikka lumen alta.
Siirtymä maalta veteen
Hylkeet ovat siirtyneet maalta vesielämään. Yhteinen menneisyys maanisäkkäiden kanssa näkyy luurangosta, josta löytyvät samat jalkojen ja käsien luut kuin ihmiseltäkin. Sormien ja varpaiden väliin on kehittynyt evämäiset räpylät.
Sukkulamainen harmaahylje on kömpelö maalla ja jäällä. Eturäpylät vakauttavat hytkyvää etenemistä. Halli nousee kevätjäälle tai maalle synnyttämään ja imettämään. Myöhemmin hallit parittelevat luodoilla ja kuivattelevat karvanvaihtoa varten. Kuva: Antti Halkka
1. Sormet erottuvat räpylässä viitenä kyntenä, joilla voi pitää ruoan hyppysissä ja rapsutella kutinoita.
2. Lantio on jäykkä, ja reisiluu hyvin lyhyt verrattuna sääriluuhun.
3. Varpaat levittyvät haralleen ja kasvattavat räpylän pinta-alaa.
4. Joustavat kylkiluut antavat periksi, kun veden paine kasvaa sukelluksissa. Syvällä keuhkot painuvat kasaan, mutta happi on varastoitunut vereen ja lihaksiin.
100–300 kilogrammaa
- Vesi kannattelee hallin painoa.
- Sillä on jykevät ja painavat luut, jotka helpottavat sukeltamista kuin sukeltajan painovyö.
- Halli voi sukeltaa jopa 450 metriin.
- Halli ui liikuttamalla takaruumistaan sivuttain. Vahvat takaräpylät antavat uintiin potkua, ja eturäpylät vastaavat ohjaamisesta.
Havaintoja menneestä
Paksut luut säilyvät hyvin eläimen kuoleman jälkeen, ja siksi vanhoja hylkeiden luita löydetään runsaasti verrattuna moniin muihin eläimiin.
7 kg kalaa
on harmaahylkeen tavallinen päiväannos. Talveen valmistautuessaan se syö vielä enemmän. Sen suosikkisaalis on silakka.
Tiesitkö?
Itämeren harmaahylje lasketaan omaksi alalajikseen. Halleja elää myös Koillis-Atlantilla mm. Britannian, Norjan ja Islannin rannoilla sekä Luoteis-Atlantilla Kanadan ja USA:n alueella.
Luuranko voi joskus näyttää yllättävän erilaiselta kuin koko eläin. Olisitko osannut nimetä tämän jutun luurangot? Testaa, kuinka hyvä luurankojen tuntija olet, ja nappaa vinkit tuleville luontoretkille:
Testaa tietosi: Tunnista luuranko!
