Helsingin Kivinokka on osa Viikin–Vanhankaupunginlahden arvokasta luontoaluetta. Kuva: Hannu Vallas.
Suomen Luonnon saamien tietojen mukaan Helsingin Kivinokan niemen säästyminen luontohelmenä ei ole selvää. Vähemmistöön jäävät rakentajat olisivat ehdottamassa hieman kevennettyä rakentamista. Näin rakentamiseen mahdollisesti päätyisivät lopulta kaikki kolme pääkaupungissa esillä ollutta kohdetta, joissa piti valita rakentamisen ja luonnon säästämisen välillä: Meri-Rastila, Vartiosaari ja Kivinokka.
Kivinokasta keskustellaan tänään Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Vasemmistoliito puolustaa jo vanhastaan säilyttämistä. Vihreät on linjannut haluavansa ”säästää Kivinokan rakentamiselta ja kehittää aluetta kaikille avoimena virkistysalueena”. Demarit linjasi näin ”Helsingin sosialidemokraattinen valtuustoryhmä kannattaa Kivinokan säilyttämistä kesämaja- ja virkistyskäytössä. Kivinokan poikkeukselliset luontoarvot sekä sen sijainti suurten asutusalueiden keskellä puoltavat sen asemaa kaupunkilaisten viherkeitaana.”
Pitävätkö demarien ja vihreiden kannat?
***
Miksi Kivinokka on erityinen kohde, jota Suomen Luontokin on viime aikoina usein muistanut? Ensinnäkin se on vihersydän alueensa suuren asukasmäärän keskellä ja virkistykselle yhä olennaisempi, kun ympärille rakennetaan. Toisekseen sen luonto on arvokasta ja osin hyvin arkaa. Kyse on myös hyvän kaupunkisuunnittelun periaatteiden unohtumisesta, sillä vieressä olisi kaupunginosayhdistyksenkin mielestä hyvin rakentamiseen sopiva entinen teollisuusalue, jossa nyt on esimerkiksi lautatarha ja autoliikkeiden parkkikenttiä. Miksi valitaan rakentamiseen viheralue, kun vaihtoehtoja on sekä isoina alueita että täydennysrakentamisen saralla?
Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa hyvin suurta osaa Kivinokasta pidetään erittäin arvokkaana. Olen alle lainannut ohjelman tekstiä, päätelkää itse kestääkö tällainen luonto rakentamista, viereen rakennettavan pienen kaupungin kokoisen asukasmäärän kulutusta.
HELSINGIN LUONONSUOJELUOHJELMA KIVINOKAN POHJOISOSASTA (Kivinokan vanha metsä ja tervaleppälehto):
Kuvaus:
Kohteen keski- ja erityisesti koillisosassa on edustavaa järeää aarniometsäistä kuusikkoa, lehtoa ja kangasmetsää. Eteläosassa on pieni suo, tyypiltään luhtainen saraneva, jokaon Helsingissä harvinainen kasvillisuustyyppi. Ra
jauksen länsiosassa, poukaman etelärannalla, on lähes luonnontilainen tervaleppää kasvava saniaislehto. Kuusikossa on helsinkiläisittäin runsaasti lahopuuta ja lahopuusta hyötyvää lajistoa, kuten kääpiä (63 lajia 2007) ja orvakoita (110 lajia 2007). Kuusilahopuun jatkumo mahdollistaa vaateliaidenkin kääpälajien esiintymisen. Kuusikkolehdossa kasvaa huomionarvoisina lajeina kotkansiipi, lehtokorte ja rantayrtti. Kuusikkolehdon ja kangasmetsän alueella pesii lintudirektiivin laji palokärki sekä vaarantunut laji tiltaltti. Myös Helsingissä harvalukuiset nuolihaukka, lehtopöllö, töyhtötiainen ja peukaloinen pesivät säännöllisesti alueella. Vuonna 2005 alueella on lisäksi pesinyt silmälläpidettävä laji idänuunilintu. Länsiosan rantaan rajautuva tervalepikko on uljasta ja lähes luonnontilaista tervaleppä- tuomilehtoa (saniais- ja suurruoholehtoa). Tervaleppälehdossa pesii vaarantunut lintulaji pikkutikka ja kesällä 2007 tavattiin myös vaarantunut laji käenpiika. Tervalepikon kasvilajisto on varsin runsas (mm. Helsingissä huomionarvoinen lehtotähtimö, iso- ja metsäalvejuuri, hiirenporras, metsäimarre, jänönsalaatti, puna-ailakki, suo-orvokki, ranta-alpi, rantakukka, korpikastikka, pohjanpunaherukka, koiranheisi, sudenmarja, suoputki, kurjenmiekka, punakoiso). Tervalepikon allikossa kasvaa Helsingissä erittäin uhanalainen laji ristilimaska. Tervalepikkoa ja rantametsää hyödyntää myös neljä luontodirektiivin lepakkolajia: vesisiippa, pohjanlepakko, viiksisiippa ja pikkulepakko. Kivinokan alue on Helsingin parhaita ja arvokkaimpia lepakkoalueita.
Rauhoituksen tarkoitus:
Säilyttää kasvistollisesti, linnustollisesti ja metsäekologisesti arvokas ja Helsingin oloissa harvinainen metsäalue. Turvata alueella elävien lepakoiden elinmahdollisuudet. Alueen sijainti Viikin-Vanhankaupunginlahden välittömässä läheisyydessä tuo alueelle suojelubiologista lisäarvoa.
Hoito ja käyttö:
Kuusikon kosteimmat osat ja neva on syytä rajata polkuverkostojen ulkopuolelle haavoittuvien kosteikkopintojen säilyttämiseksi. Suo on osittain vaarallisen upottava. Tervalepikon seutua ei tulisi valaista voimakkaasti lepakoiden huomioimiseksi.