Aloitin harjoittelijana Suomen Luonnossa tammikuun puolessa välissä. Olin journalismin opinnoissani Haaga-Heliassa tehnyt useita harjoitustehtäviä luontoon liittyvistä aiheista. Luonto on ollut minulle aina tärkeä ja rakastan retkeilyä. Suomen Luonnossa pystyn yhdistämään journalismin ja rakkauteni luontoon.

Harjoittelussa pääsin ensimmäisellä viikolla tositoimiin. Tarjoutui mahdollisuus tehdä juttu presidenttiehdokkaiden ympäristökannoista. Tartuin tilaisuuteen ja sovin haastattelut kaikken ehdokkaiden kanssa. Pian tämän jäkeen aloin työstämään päätoimittajan kanssa juttua helmipöllöistä. Tässä yhteydessä minun tulee selvittää myös pöllön pöntön rakennusohjeet. Kuinka monessa harjoittelupaikassa pääsee sekä tapaamaan presidenttiä, että oppii rakentamaan pöntön helmipöllölle?

Työympäristö toimituksessa on viihtyisä. Tämä tuntuu olevan muutakin kuin vain työpaikka. Työtoverit kokevat aiheet itselleen tärkeiksi. Juttujen aiheet linkittyvät usein tekijöidensä omiin harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin. En usko, että Suomen Luonnon näköistä lehteä pystyisi tekemään ellei näin olisi.

Arvostan palautetta ja olen jo toistaiseksi oppinut harjoittelusta paljon. En ole opiskellut ympäristöalaa, mutta olen varsin perehtynyt ympäristöpolitiikkaan ja harrastanut retkeilyä. Olen ottanut luonnon vastaan enemmän kokemuksellisena kuin tiedollisena asiana. En ole kauhean hyvä tunnistamaan eri lajeja. Opin sitäkin puolta harjoittelussa. Pääsen syventämään sekä omaa luontoharrastustani ja -kokemustani, mutta saan hiottua myös ammattitaitoani kirjoittamisessa valokuvaamisessa ja tiedonhankinnassa.

Huomaan Suomen Luonnon olevan selkeästi valtakunnallinen lehti. Oma elinympäristöni on pääsääntöisesti Helsingissä. Pidän siitä, että saan työn kautta kosketuksen paremmin koko Suomeen.

Haaga-Heliassa oppimani perustaidot saan kunnolla käyttööni toimituksessa. Juttuja ideoidaan ja arvioidaan journalistisesta lähtökohdasta. Vaikka Suomen Luonnossa on tilaa tunnelmoinnille, niin asioilla täytyy silti olla pitävä faktapohja. Olen saanut tuoda käytäntöön sitä teoriaa ja harjoituksia, mitä ammattikorkeakoulu on luennoillaan tarjonnut.

Haastattelussa, ennen kun harjoittelusopimus tehtiin, kerroin, että minua kiinnostaa kirjoittaa ympäristöpolitiikasta. Olen kuitenkin suunnattoman iloinen siitä, että olen päässyt kirjoittamaan eläinlajista kertovaa juttua, haastattelemaan tutkijoita ja valokuvaamaan metsään. Parasta on se kun voi laittaa niin sanotusti kädet saveen ja lähteä kentälle tekemään juttua. Suomen Luonnossa se kenttä on usein metsä, suo, saaristo, tunturi tai niitty.

Suomen Luonto ei hakenut harjoittelijaa. Minä puhuin itse itseni tänne harjoitteluun. Olin tehnyt päätöksen, että haluan tehdä journalismia merkityksellisistä asioista. Päätin, että Suomen Luonto on minun paikkani. Olen pyrkinyt tarttumaan kiinnostaviin haasteisiin kun niitä tarjoutuu. Kannustan muitakin tekemään samoin, oli kyse sitten presidentin haastattelemisesta tai helmipöllön pöntön rakentamisesta.