Olin jo aiemmin huomannut möyhityt sammaleet mökin rannassa ja ihmetellyt niitä. Seuraavana aamuna kävin katselemassa rannan elämää, kameraa ei silloin ollut mukana. Ja silloin sen näin ensimmäisen kerran! Vedessä muljahti jotakin. Se nousi pinnalle uimaan ihan rannan vieressä. Saukkohan se oli. Olo oli epätodellinen, en ole luonnossa ennen saukkoa nähnyt. Samana iltana sain siitä huonon kuvan vastarannalta, mutta siis vahvisti ajatusta että voisin vielä nähdä sen uudestaan. Eilen aamutuimaan (19.5.) menin rantaan kameran kera jos vaikka onnistaisi. Tunnin verran olin rannalla ihastellut upeaa aamua, ottanut linnuista kuvia. Sitten sen näin! Olin laiturilla, se näki myös minut ja ui kohden, rantaa myöden. Saukko tuli metrin päähän minua ihmettelemään. Hämmästys oli molemmin puolista. Onneksi kuitenkin sain sitä kuvattua. Tosin kirosin jo mielessäni kameran pitkän objektiivin, se oli turha, kun kohde oli niin lähellä. Kännykällä olisin myös pärjännyt loistavasti. No, siinä me tovin aikaa toisiamme ihmettelimme. Sitten se molskaisi vettä pari kertaa ja sukelsi pois. Se kohtaaminen jää ikuisesti mieleen, upea hetki!