Mökkitiemme päässä kasvaa harajuuria. Harmikseni ne olivat ehtineet jo kukkia ja siemenet olivat kypsymässä, kun menimme juhannuksena mökille. Hankala oli kuvatakin itikoiden kiusatessa ja ruohon peittäessä niitä. Lähdin aamulla varhain Hiidenportille ja yllätyin, kun Palolammen P-paikka olikin tyhjä! Onnessani lähdin katselemaan paikkoja ja nautin suunnattomasti tutuista maisemista, kohteista ja tuoksuista. Tervapääskyt lensivät rotkon yllä. Peukaloinen lauloi pyrstö pystyssä niin kuusen latvassa kuin kaatuneen kuusen juurakolla. Polun vierellä lensi metsämittareita runsaasti vähän väliä. Mutuja en vaan nähnyt. Polulle kuulin niin sinipyrstön kuin pikkusieponkin laulua ja onnistuin näkemäänkin ne tuokion, kun pitkään yritin. Helteen yltyessä hetteestä täytin vesipulloni ja kuljin polkua, jonne mäyrä oli tiputtanut ulosteitaan. Rupikonna väisti minua poiketen helteessä polulta ja kun aloin kuvata sitä, se kääntyi ikään kuin poseeraamaan. Kun saavuin lahonneita ja osin särkyneitä pitkoksia jo väsähtäneenä herttakaksikkojen luo, yllätyin, kun harajuuretkin kukkivat siellä komeasti. Niinpä itikat ja paarmat seuranani koetin kuvata harajuuriakin. Metsän siimeksessä on vilpoisampaa kuin auringon paisteessa helteessä.