Meni niin kuin eräässä ikivihreäksi luonnehditussa laulussa todettiin, tässä tosin vapaasti mukaillen: "Tuonen käki jossain kukkui, kun Mummo poisnukkui ja jäi lapset kyyneliin." Kuvat ovat hänen entisen kotikylän tienoilta, sen pelloilta ja pientareilta. Samalla pienten ja vähän suurempienkin maanväristen puolustuksen puheenvuoro. Luonnonystävien on tullut aika pohtia lopullisesti eläinsuojelullisia kysymyksiä ja suhdettaan mm. Metsästykseen/lihansyönnin etiikkaan+maailmanlaajuiseen tehomaatalouteen tällä saralla, eli onko mielekästä omistautua länsimaiden kaltaisissa sivistysvaltioissa kuolemaa ja tuskaa tuottavalle harrastukselle/tuotannoille. Luonnonkansojen kaltaisissa primitiivisissä yhteisöissä ihmiskunnan takamailla tämä on vielä ymmärrettävää ja täälläkin sinä kriittisenä siirtymäaikana stabiloidessa kannallisia kysymyksiä tms, jos voidaan, mutta kestävää kehitystä peräänkuuluttaisin. Näkisin tunteiden tasolla luontoon kohdistuvien karkeiden väärikäytösten kääntyvän & kertautuvan jo meitä ihmisiä itseään vastaan. Maailmalla on lisääntymässä väkivallan kierre ja lajimme oman käyttäytymisen raaistuminen. Kylmän viileän ja armottoman logiikan käyttäminen tuhoaviin tarkoituksiin. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen.