Oli todella kylmä aamupäivä, pieni pohjoistuuli jäädytti kasvoja ja kylmyys tunki talvisaappaisiin päältä päin läpi, jalkapöydät alkoivat jäätyä. Apianvirta oli auki noin seitsemänkymmenen metrin matkalta, koskikara pulahteli ahkerasti ja popsi koskikorennon toukkia. Sulassa oli nähty sekä minkki että saukko, mutta nyt ei kumpaakaan näkynyt. Olin jo melkein luovuttanut, kun yhtäkkiä aivan silmieni edessä, noin kymmenen metrin päässä putkahti saukko jäälle pienestä avannosta! Se sukelsi saman tein jään alle ja palasi hetken päästä ahvenen kanssa. Kamera oli onneksi, pakkasesta huolimatta, vielä toimintakuntoinen ja kuvia tallentui muistikortille vauhdilla. Tämä oli yksi ensimmäisistä otoksista, kun saukkoneiti (naaraaksi sitä veikkaan, pienen koon vuoksi) katseli minua ja ilmeisesti arvioi olenko vaarallinen vai en. Loppujen lopuksi se ei välittänyt minusta ollenkaan ja sain saukkoneidistä monia hyviä kuvia.