Saatiin päivän pesälaskenta kierros tehtyä ja päätin päivän päätteeksi tehdä vielä retken vastarannan huipulle. Kävelin siinä metsän reunaa ja tuli sellainen olo, että nyt kyllä joku tuijottaa minua. Hapuilin hetken ympärille mutta ketään ei näkynyt. Katsoin ylös ja siellähän se metsien kolopesijöiden kuningas tarkkaili minua kuusen oksalla. Viirupöllö! Tuijotettiin toisiamme jonkin aikaa ja nappasin vielä kameralla kuvat hänen majesteetistaan, jonka jälkeen peräännyin samaa reittiä mistä olin tullutkin. Nuo viirupöllöt kun saattaa olla hieman arvaamattomia, niin en halunnut tilannetta missä pöllö määrää vauhdin ja minä suunnan.