Matkustimme autolautalla Helsingistä Tukholmaan. Heti laivan saavuttua määränpäähän ja päästyämme satamasta liikkeelle, ajoimme suorinta reittiä Kolmårdenin eläinpuistoon. Itseni yllätti se, miten keskellä metsää ja ei mitään paikka sijaitsi. Sinne ei voi päätyä hetken mielijohteesta.

Kolmården on pohjoismaiden suurin eläintarha ja siellä on runsaasti erilaisia eläimiä joita Korkeasaaressa ei pääse näkemään, kuten elefantteja ja kirahveja. Itselleni suurimman vaikutuksen tekivät massiiviset sarvikuonot. Kävelyteiden väliin jäävien aitauksien lisäksi eläinpuistossa on erillinen aitausten alue, jonka yllä kulkee köysirata. Hiihtokeskusten gondolihissiä muistuttava häkkyrä kulki pitkin poikin eläinaitausten yllä puolen tunnin ajan, näimme kirahvien lisäksi karhuja, leijonia ja monia muita eläimiä. Vaunuun sai vielä suomenkielisen selostuksen. Köysirata-safariin suositeltiin ajan varaamista etukäteen, mutta pääsimme kyytiin ilman jonottamista.

Kolmårdenin safari-köysirata. Taustalla puiden latvojen yläpuolella vilkahtelee Wildfire-vuoristorata.

Eläinten lisäksi Kolmårdenissa on pienille lapsille suunnattu Bamses Värld -lastenmaailma, jossa on erilaisia huvipuistolaitteita ja muita aktiviteetteja. Paikalla olikin paljon lapsiperheitä ja alue vaikutti puiston suosituimmalta. Muualla sai kävellä ja ihmetellä eläimiä ilman erityisiä ruuhkia.

Meidän pääkohteenamme oli Kolmårdenin vetonaulana toimiva jykevä Wildfire -niminen vuoristorata. Jos vertaa Linnanmäen Taigaan, Wildfire on pidempi, korkeampi ja nopeampi. Oman viehätyksensä tuo puuvuoristorataa muistuttava rakenne ja metsäinen ympäristö. Sen sijaan että rata mutkittelisi muiden huvipuistolaitteiden ympärillä, kulkee se puiden keskellä. Kyyti oli hurjaa, mutta miellyttävän sulavaa, kunhan vauhti hieman rauhoittui alkukiihdytyksen jälkeen ja silmiä pystyi pitämään auki. Ihmettelimme ainoastaan vuoristoradan jonojen täydellistä puuttumista. Ajoimme radalla yhteensä kuusi kertaa ja vain kerran jouduimme odottamaan, että yhden ajon verran. Muuten pääsimme heti seuraavaan lähtöön mukaan.

Wildfiren aloitusnousu.

Wildfiren kyydissä. Tämä kuva toimii samalla hyvänä esimerkkinä tekoälyn käytännön hyödyntämisessä kuvankäsittelyssä. Suoraan takanani istui ihminen, joka on poistettu generatiivisella tekoälyllä.

Illansuussa ajoimme Kolmårdenista Ulricehamniin, jossa sijaitsi majoituspaikkamme. Autotallin kyljessä oleva yksiö ei ollut kovin kaksinen, mutta ajoi tarkoituksensa. Majapaikka sijaitsi rauhallisella omakotitaloalueella ja ehdin vielä käydä huiskimassa haavilla lähistön tienreunostoja. Lupiineilta tulikin niitä ravinnoksi käyttävä kärsäkäslaji, jota ei esiinny Suomessa. Kirjoituksen aloituskuvassakin näkyvän Charagmus gressorius -kärsäkkään ruotsinkielinen nimi on lupiinikärsäkäs. Suomessa huomattavasti paikoittaisemmin esiintyvä viirukorsilude tuntui olevan Ruotsissa paljon yleisempi, ainakin sellaisia sattui heti osumaan haaviin ympäristössä, mistä niitä ei Suomessa olisi osannut odottaa. Lisää yksilöitä löytyi myöhemmin muualta. Muutamasta paikasta löytyi myös Rhinocyllus conicus -kärsäkkäitä, joita ei omassa maassamme esiinny.

Viirukorsilude (Aelia klugii).

Rhinocyllus conicus -kärsäkäs elää ohdakkeilla. Lajia on hyödynnetty biologisessa torjunnassa. Tuhotessaan kasvien kukinnot se estää siemeniä muodostumasta.

Seuraavana aamupäivänä kävin vähän matkan päässä autolla etsimässä sopivia haavimisympäristöjä. Sellaisia ei tarvinnut etsiä kauaa. Pysäköin paahteiselle parkkipaikalle ja heiluttelin haavia sen ruderaatti-tyyppisellä reunustalla ja pajupusikoissa. Haaviin osui aiempien viirukorsiluteiden lisäksi runsaasti isokupariluteita ja isokultakeijuja. Molemmat tunnetaan Suomesta, mutta huomattavasti paikoittaisemmin esiintyvinä. Haaviin osui myös äkämähaapsanen. Muistan aina, miten löysin lajin ensimmäisen kerran: heiluttelin haavia sattumanvaraisesti ilmassa Hausjärven mökin pihapiirissä ja kyseinen laji sattui lentämään suoraan haaviin.

Isokuparilude (Carpocoris fuscispinus).

Isokultakeiju (Chrysanthia viridissima) muistuttaa paljon Suomessakin yleistä pikkukultakeijua, mutta sen jalat ovat tummemmat. Isokultakeiju esiintyy lounais-Suomessa harvinaisena.

Äkämähaapsanen (Saperda populnea).

Puolen päivän aikaan lähdimme jälleen autolla liikkeelle. Edessä oli noin tunnin pituinen hurautus Göteborgiin, jossa suuntasimme suoraan Lisebergin huvipuistoon. Huvipuisto on pohjoismaiden suurin ja se tunnettaan erityisesti monista vuoristoradoistaan. Lisebergistä löytyy useampia hurjia ratoja, joista suosikkia on vaikea valita. Helix muistuttaa eniten Linnanmäen Taigaa, mutta oli omasta mielestä tätä hienompi kokemus, radassa on useampia ”nyppylöitä”, jotka saavat aikaan painottomuuden tunteen. Rata on myös Taigaa pidempi. Valkyria on mitaltaan melko lyhyt, mutta aloituksen pystysuora pudotus ja erityisesti pudotusta edeltävä pysähtyminen ovat kokemisen arvoisia. Heti pudotuksen jälkeen vaunu sujahtaa hetkeksi maan alle pimeään ja vesihöyryiseen tunneliin. Balder taas on kuin steroideilla pumpattu Linnanmäen puuvuoristorata. Lisebergissä oli huomattavasti enemmän ihmisiä kuin Kolmårdenissa, mutta laitteisiin pääsi suhteellisen vähäisellä jonottamisella. Monissa laitteissa oli mahdollista jonottaa virtuaalisesti mobiilisovelluksen avulla, mutta tätä emme itse kokeilleet, sillä jonot olivat muutenkin maltilliset.

Lisebergin huvipuistosta löytyy Valkyria-vuoristorata, joka alkaa pystysuoralla pudotuksella.

Illan suussa palasimme Ulricehamniin. Seuraava päivä oli suunnilleen edellisen toistoa. Toinen päivä Lisebergissä ja illaksi takaisin majoituspaikkaan.

Elämänpinnoja löytyi myös majoituspaikan sisältä, sillä ulko-oven sisäpinnasta huomasin hyppyhämähäkin, joka vaikutti heti erilaiselta kuin yksikään Suomessa tavattavista lajeista. Yksilö oli vasta keskenkasvuinen, mutta lajiolettamus osui oikeaan. Kyseessä oli muurihypykki. Talon ulkoseiniltä löytyi suurempia yksilöitä, niin naaraita kuin koiraitakin. Muurihypykki on Euroopan kookkaimpia hyppyhämähäkkejä.

Muurihypykki-naaraalla (Marpissa muscosa) on nätin siniset silmät.

Koiraalla puolestaan silmät ovat enemmän vihertävät. Koiraan tunnistaa nyrkkeilyhansikkaita muistuttavista pedipalpeista.

Kolmen majoitusyön jälkeen oli aika lähteä takaisin kohti Tukholmaa. Laiva oli lähdössä vasta illansuussa, joten lähtöä ja matkaa tehtiin kaikessa rauhassa. Muutamassa kohden pysähtyen ja haaviskellen. Yhdeltä tienreunukselta löytyi Labidostomis-suvun pääkkölajin yksilöitä. Koiraiden eturaajat olivat hilpeän näköiset, mistä lie saanut laji longimana -nimensä, jollei pitkäkädestä.

Labidostomis longimana -pääkkö. Koiraalla on eturaajat huomattavan pitkät.

Hetken aikaa suunnittelimme vielä Tukholmaa lähestyessä, että piipahtaisimme nopeasti Grönalundin huvipuistossa, mutta tiet olivat sen verran ruuhkaisia, joten jätimme aikeet toteuttamatta ja ajoimme suoraan satamaan. Vasta lähtöselvityksen tehtyämme tajusin, että laiva olikin menossa Helsingin sijasta Turkuun. Tämän olin ehtinyt jo unohtaa, koska matkan varaamisesta oli sen verran pitkä aika. Vielä saimme siis ajalla hetken aikaa ennen kuin pääsimme takaisin Helsinkiin.

Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.