Matkan ensimmäinen päivä kului autoillessa.  Kun pääsimme perille Rukatunturin lähistöllä sijaitsevaan majoituspaikkaan, täytyi haavia käydä hetimiten ulkoiluttamassa läheisen metsätien varrella. Mitään kovin yllättävää ei kuitenkaan löytynyt, lähinnä edelliseltä Lapinreissulta tuttuja sylkikuoriaisia. Sää oli ollut hieman epävakainen ja hyönteiset olivat vetäytyneet piiloihinsa.

Rukalla vietimme kaksi päivää. Toisena päivänä vuokrasin poikien kanssa täysjousitetut maastopyörät ja ajelimme Rukan rinteitä alas aamusta iltapäivään. Suuremmilta sadekuuroilta onneksi vältyttiin, eikä yhteenkään poroon törmätty. Kädet olivat tosin tärinästä hieman hellinä.

Rukatunturin majoitus oli vain tilapäinen. Olimme varanneet lomamökin työkaverin suosituksesta Sallan Onkamojärven rannalta. Hyvin nukutun yön jälkeen pyörimme vielä hetken Rukatunturin lähistöllä ennen kuin lähdimme kohti varsinaista lomanviettopaikkaa.

Ajomatka Sallaan ei ollut kovin pitkä. Onkamon mökki sijaitsi upealla ja rauhallisella paikalla. Mökille kulki pieni tie, jonka reunustoilla levittäytyi vaivaiskoivuja, varpuja ja hillaa kasvava maasto. Soistuva maaperä oli varmistanut, ettei naapurimökkejä ollut aivan vieressä, joten siinä mielessä mökin sijainti oli loistava.

Mökin vieressä sijaitsi pieni niemenkärki, joka oli ristitty pahaenteisesti Ruumisniemeksi. Voi vain kuvitella, minkälainen paikan historia on ollut. Nimitys on peräisin kenties Talvisodan ajalta, jolloin puna-armeijan joukot etenivät Sallan kautta kohti Rovaniemeä ennen kuin suomalaiset pysäyttivät heidät Kemijärven itäpuolelle.

Ensimmäiset päivät olivat varsin tuulisia. Tuuli puhalsi Onkamojärven läpi pohjoisesta, eivätkä rannan vähäiset puut tarjonneet suojaa. Onneksi sääennusteet kertoivat tuulensuunnan muuttuvan. Haavi viuhui pihapiirissä ahkerasti ja yöttömässä yössä ajantaju hämärtyi sen verran, että yksittäisten päivien sisältöä on vaikea palauttaa jälkikäteen mieleensä.

Tässä kuvagalleriaa osasta pihapiiristä löytyneistä lajeista:

Sorsimokärsäkäs (Notaris acridulus) löytyi rantakasvillisuutta haavimalla.

Mustasuomulude (Psallus aethiops).

Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum, sininen) ja keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum, vihreä).

Hoikkakiiltokorento (Somatochlora arctica) oli itselleni uusi korentolaji.

Pogonota barbata -lantakärpänen. Tällä lajilla on hauskannäköinen parta ja peräpään vauhtitupsut.

Muurainaamukoi (Lampronia luzella) ravintokasvillaan.

Rantavedessä uiskenteli huomiota herättävä suursukeltajan toukka. Se osoittautui rauhoitetun jättisukeltajan (Dytiscus latissimus) toukaksi. Nopean kuvaushetken jälkeen toukka pääsi veteen jatkamaan saalistamistaan.

Ensimmäinen ilahtuminen tapahtui kun lähdimme käymään lähistöllä olevassa näköalapaikassa. Edellisvuoden Norjan maisemien rinnalla näköalapaikka ei tarjonnut kovin merkittävää kokemusta, mutta matkan varrella tienvarsia haavimmalla löytyi matkan ainoa etukäteen ajateltu tavoitelaji: taigamustiainen. Se löydettiin ensimmäisen kerran Suomesta vasta vuonna 2016. Yksilöitä löytyi muutamia kymmeniä useammasta eri paikasta, eli laji tuntuu olevan itäisessä Lapissa varsin runsas.

Toinen kävelyretken yllätyksistä tapahtui paluumatkalla. Poimin tienpientareelta mukaan sarvijäärän, jonka kuvittelin olevan töpökukkajäärä. Kuvatessa yksilöä havaitsin, etteivät tuntomerkit täsmänneetkään. Osoittautui että kyseessä olikin niittytyppyjäärä. Lajia en ollut aiemmin tavannut tai valokuvannut.

Taigamustiainen (Capsus cinctus) on helposti tunnistettava ja tyylikäs laji. Jotkin yksilöt tosin olivat melkein kokonaan mustia.

Niittytyppyjäärä (Acmaeops pratensis).

Laskettelurinteet ovat kesäisin erityisen mielenkiintoisia hyönteisnäkökulmasta. Rinteissä kasvavat niityt muodostavat otollisen elinympäristön ja rinteen juurella on monesti kosteampaa, minkä vuoksi lajikirjo on runsaampi. Sallatunturin rinteissä tuli huidottua muutaman kerran haavilla. Konttaamalla löytyi useita ludelajeja ja myös itselleni uusi kenttähyppylude. Rinteen juurelta, lammen rannasta löytyi toinen aiemmin kohtaamaton ludelaji, saraikkoluhtalude.

Saraikkoluhtalude (Teratocoris caricis).

Ruskosuomukärsäkäs (Polydrusus fulvicornis).

Ristipyörökärsäkäs (Auleutes epilobii).

Kenttähyppylude (Saldula orthochila).

Maisemaa Sallatunturien pohjoisemmalta huipulta.

Metsämaisemaa Sallatunturin alarinteestä.

Mökin pihapiirissä tuli katseltua myös linnunpoikasten ruokintaa. Lähistöllä oli järripeippoja ja kirjosieppoja. Pienellä peltoaukiolla muutaman minuutin ajomatkan päässä mökistä käyskenteli rastaiden ja metsäjänisten lisäksi kapustarinta. Huomasin linnun autolla ohi ajaessa ja piti palata kameran kanssa takaisin, että sai otettua siitä muutamia kuvia. Samalla valokuvaamieni lintulajien määrä kasvoi yhdellä. Metsäkävelyllä vastaan tuli muutamia kuukkeileita. Taskun pohjalta löytyi joitakin keksinmurusia, joilla lintuja sai houkuteltua kädelle kuvattavaksi.

Kirjosieppo ruokkii nälkäisiä poikasiaan.

Kapustarinta pellolla.

Kuukkeli tuli kädelle.

Loma vierähti yllättävän äkkiä, mutta jälkikäteen voi todeta sen olleen kohtalaisen onnistunut. Ehkä hyönteislajeja olisi voinut löytää enemmän, jos etsintää olisi ulottanut laajemmalle, mutta löydettyihin uusiin lajeihin saattoi olla erinomaisen tyytyväinen.

Oli aika hyvästellä Salla toistaiseksi ja ajaa pitkä matka takaisin etelään.

Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.