Ajomatka lomamökille sujui hyvin, vaikka sattui olemaan pahaenteinen perjantai 13. päivä. Ehdimme viettää mökillä muutamia päiviä, ennen kuin oli aika hurauttaa Muuruvedelle.

Koillis-Savon luonnonystävien kokous järjestettiin Muuruveden kylätalolla, jonne oli kokoontunut parisenkymmentä ihmistä. Yhdistyksen varsinainen kokous oli juuri päättymässä ja sen jälkeen oli vuorossa kakkukahvit yhdistyksen syntymäpäivien kunniaksi. Oma esitykseni alkoi vasta tämän jälkeen. Siirrytään samantien sen sisältöön.

Kun esityksen alun esittelyistä oli suoriuduttu, alettiin lähestyä illan aihetta miettimällä, minkälaisia hämähäkit ovat. Tuli ilmi, että jalkojen lukumäärä on erinomainen apu. Yleisölle esitettiin kuva kuudesta kahdeksanjalkaisesta ja kysyttiin, kuinka moni niistä on hämähäkkejä.

Jatkan tässä kohtaa enemmän esitysluonteisella ilmaisulla, mistä syystä kirjoituksen sävy muuttuu jonkin verran.

Kaikki kuusi ovat hämähäkkieläimiä, mutta kaikki hämähäkkieläimet eivät ole hämähäkkejä. Hämähäkkieläimiin lukeutuvat hämähäkkien lisäksi punkit, joita tavataan Suomesta reilusti yli 1000 lajia, valeskorpioneja ja lukkeja on molempia vajaa kaksikymmentä lajia. Varsinaisia hämähäkkilajeja Suomessa esiintyy lähes kuusi ja puolisataa.

Kaikki hämähäkkieläimet eivät ole hämähäkkejä. Kuvassa seuraavat lajit: 1. kennovaleskorpioni Chernes cimicoides, 2. viholaishypykkki Synageles venator, 3. kärsäpunkki Bdellidae sp, 4. viirukuopakki Lophomma punctatum, 5. samettipunkki Trombidiidae sp, 6. täplälukki Nemastoma lugubre. Hämähäkkejä ovat lajit 2 ja 4.

Hämähäkkien jalkojen toiminta on hieman erilaista kuin hyönteisillä. Hämähäkeillä jalkojen liike perustuu lihasten ja nestepaineen yhteistoimintaan. Lihaksilla supistetaan raajoja yhteen ja nestepaine levittää jalkoja. Tämän vuoksi hämähäkin kuollessa ja nestepaineen kadotessa hämähäkin jalat vetäytyvät monesti kippuraan. Jalat toimivat myös hämähäkkien tärkeänä tuntoelimenä. Raajoissa olevat karvat ja oat tarjoavat ympäristöstä yllättävän tarkkaa tietoa.

Hämähäkeillä on muitakin tunnusomaisia piirteitä. Esimerkiksi hyönteisillä ruumiinrakenne pitää sisällään pään, keskiruumiin ja takaruumiin. Hämähäkeillä ruumis on kaksiosainen. Hyönteisillä on myös tuntosarvet, joita hämähäkeillä ei ole.

Vorolesiäinen (Ptinus villiger) ei ole hämähäkki vaan kovakuoriainen. Englanniksi suvun lajeja kutsutaan hämähäkkikuoriaisiksi johtuen niiden liikkumistavasta. Siinä missä viholaishypykki käyttää raajojaan imitoidakseen tuntosarvia, lesiäiset liikuttelevat tuntosarviaan kuin ylimääräisenä raajaparina.

Punkit, lukit ja valeskorpionit ovat ruumiinrakenteeltaan yksiosaisia, eli niiden usein soikeasta ruumiista erkanee ainoastaan raajat ja suuosat. Valeskorpionit erottaa helposti niiden rapumaisista saksista.

Esimerkkejä hämähäkkiheimojen silmien ryhmittymisestä.

Silmiä hämähäkeillä on yleensä kahdeksan kappaletta. Joillakin lajeilla, kuten pahtatorvikilla silmiä on ainoastaan kuusi. Silmien sijoittelu, muoto, väritys ja koko on useimmiten heimotyypillistä ja soveltuva ravinnonhankintatapojen näkötarpeeseen. Esimerkiksi ristihämähäkeillä silmät ovat suhteellisen pienet, koska se ei tarvitse niitä saalistamiseen samalla tavalla kuin juoksuhämähäkit ja muut aktiivisesti pyytävät lajit.

Sanka- ja kangassirppihypykit. Sankasirppihypykin (Evarcha arcuata) koiraan tunnistaa silmälasien sangoista. Laji elää vähän kosteammissa ympäristöissä, kangassirppihypykki (Evarcha falcata) on hyvin laajalle levinnyt, tulee usein vastaan esimerkiksi mustikkametsässä.

Eri silmillä on erilaiset käyttötarkoitukset ja eri ominaisuudet ovat riippuvaisia myös lajin saalistustavoista. Juoksemalla saaliinsa kiinni ottavien lajien näkökyky on yleensä parempi ja silmät sijaitsevat pään etuosassa. Vaikka useammat ja eri puolille päätä sijoittuvat silmät mahdollistavat laajan näkökentän, tarkan näön alue voi olla verrattain kapea, eikä sivuilla tai takana olevilla silmillä kykene erottamaan kuin valoa tai liikettä. Niiden avulla hämähäkki kykenee tunnistamaan lähestyvän uhkaajan ajoissa. Hyppyhämähäkeillä suurimmat silmät ulottuvat putkimaisina pään sisälle ja näitä putkia kääntelemällä se voi suunnata katsettaan eri suuntiin.

Siltakiilakki (Larinioides sclopetarius) herkuttelee surviaissääskillä.

Kaikki hämähäkit tuottavat seittiä takaruumiinsa kärjessä olevien kehruurauhasten ja -nystyjen avulla. Seittityyppejä on useampia ja eri lajeilla eri tyyppisten seittien määrä vaihtelee. Erilaisia seittejä käytetään eri käyttötarkoituksiin. Ratasverkkoja kutovat lajit tekevät tukilangat eri seitistä kuin varsinaiset pyyntisäikeet. Pesään ja munapussiin käytetään erilaista seittiä ja niin edelleen.

Huonesopikki (Tegenaria domestica), oman kellarin asukkaita.

Kaikki seitit eivät ole tarttuvia. Esimerkiksi huonesopikin suppilonmallinen seitti pyrkii ainoastaan ohjaamaan saaliin suppilon kärkeä kohti, jossa hämähäkki oleskelee valmiina syöksymään lähistölle eksyneen herkkupalan kimppuun. Se voi vaaran uhatessa myös vetäytyä turvaan syvemmälle suppiloon.

Lähes kaikki hämähäkit varautuvat alati uhkaaviin tilanteisiin jättämällä jälkeensä varmuuslankaa, jonka avulla ne voivat kiperässä tilanteessa pudottautua turvaan. Osa hämähäkeistä hyödyntää seittejä myös lentämiseen laskemalla kevyttä ja ohutta seittiä tuulen kuljetettavaksi. Tällä tavoin nuoret tai muuten pienet ja kevyet lajit levittäytyvät uusille elinalueille.

Keltainen kukkaravukki (Misumena vatia) valkoisessa kukassa. Räikeä väriero ei ole estänyt saamasta saalista.

Osa lajeista tyytyy sulautumaan ympäristöönsä ja väijyy kunnes sopiva saalis osuu kohdalle. Hyvä esimerkikki tästä on kukkaravukki, joka on valinnut saalistuspaikoikseen kukat. Lajilla on ainutlaatuinen kyky vaihtaa väritystään keltaisen ja valkoisen välillä. Värinvaihdokseen menee muutamia päiviä. Viime keväänä osui kohdalle useampia kirkkaankeltaisia kukkaravukkeja valkoisista sarjakukkaisista. Syynä tähän lienee se, että hämähäkit olivat olleet aiemmin voikukissa, jotka lakastuessaan olivat pakottaneet hämähäkit etsimään uutta saalistuspaikkaa.

Scytodes thoracica -sylkijähämähäkki saalistaa heittoverkolla.

Hieman erilaiseen seittipyyntiin ovat erikoistuneet sylkijähämähäkit. Lajeja ei Suomessa esiinny, mutta etelämpänä Euroopassa elää verrattain laajelle levinnyt Scytodes thoracica, joka voi joskus päätyä myös Suomeen ilmaston lämmetessä, se tunnetaan jo Etelä-Ruotsista. Hämähäkki kykenee sylkemään tahmeaa ja myrkyllistä seittiä leukojensa väleistä jopa kymmenen kertaa ruumiinpituudensa päähän. Tarkoituksena on joko napata saaliis tai puolustautua uhkaajalta.

Sitten kun hämähäkit saavat saaliinsa kiinni, oli pyyntitapa mikä tahansa, ne eivät niin vain pureskele ravintoaan, koska leuat eivät ole purevat niin kuin hyönteisillä. Hämähäkit ruiskuttavat saaliiseensa myrkyn ohella ruoansulatusentsyymejä, joiden avulla ravinto muuttuu nestemäiseksi ja hämähäkki kykenee imemään sen sisäänsä – jäljelle jää vain tyhjä kuori. Osa myös paketoi saaliinsa ja varastoi sen myöhempää käyttöä varten. Aivan kaikki hämähäkit eivät ole täysin petoja. Joidenkin hyppyhämähäkkien tiedetään nauttivan ravinnoksi myös kasvinesteitä.

Hämähäkkien sukupuolista ja lisääntymisestä puhuttaessa perinteinen uskomus on, että naaras syö koiraan parittelun jälkeen välipalaksi. Joidenkin lajien kohdalla tämä pitää paikkansa. Kyseessä ei ole pelkästään tarpeeton julmuus vaan tavoitteena on turvata runsaampi munatuotanto ja vahvempi jälkikasvu. Kaikki lajit eivät ole kannibaaleja ja monesti koiras pääsee jatkamaan omaa elämäänsä – joka joka tapauksessa jää lyhyemmäksi kuin naaraalla, koska sen ei tarvitse huolehtia jälkikasvusta.

Hämähäkkien sukupuolet eroavat ruumiinrakenteeltaan joskus selvästikin. Koiraat ovat tyypillisesti ruumiiltaan pienempiä ja solakampia, mutta raajat ovat pidemmät. Lisääntymisen kannalta oleelliset paritteluelimet sijaitsevat naaraalla takaruumiin etuosassa vatsan puolella, koiraalla leukaraajoissa. Monesti koiraiden pedipalpit muistuttavat kuin pieniä nyrkkeilyhansikkaita. Sukupuoli on niistä helposti tunnistettavissa. Näihin hanskoihin koiras säilöö siittiönsä myöhempää käyttöä varten.

Ilvespompukin (Oxyopes ramosus) koiraalla on selvästi pallomaiset leukaraajat…

…naaraalla leukaraajat ovat suorat.

Paritteluvalmis naaras houkuttelee koiraan luokseen feromonien avulla. Naaras voi myös jättää feromonia varmuuslankaan, jolloin koiras voi löytää sen luokse lankaa seuraamalla. Kun koiras pääsee naaraan lähelle, on sen tärkeää viestiä aikeistaan, jottei naaras tulkitse sitä saaliseläimeksi.

Merkkihypykki (Aelurillus v-insignitus) on tunnettu kosiokäyttäytymisestään. Kun koiras havaitsee naaraan, nostaa se etummaiset raajansa pystyyn kuin antautumisen merkiksi. Lisäksi kosiorituaaliin sisältyy erityyppistä tanssahtelua.

Lehtirummukki (Anyphaena accentuata) taas rummuttaa takaruumistaan alustaan. Laji on ainoa aavehämähäkkeihin kuuluva suomalainen laji.

Kurkkuhämähäkin naaras voi tunnistaa koiraan tavasta, jolla se nykii naaraan pyyntiverkkoa. Kurkukkeja näkee usein puutarhoissa. Ne kutovat seitin vaakatasoon ja oleskelevat seitin alapinnalla. Koiras on naarasta kirjavampi. Kuvan yksilöt ovat pilkkukurkukkeja (Araniella cucurbitina).

Kun tutustuminen on hoidettu ja päästään tositoimiin, koiras työntää pedipalppinsa naaraan epigyyniin ja pumppaa pedipalppiin säilömänsä siittiöt naaraalle. Koiraan pedipalpit ja naaraan epigyyni toimivat kuin avain ja lukko. Eri lajeilla lisääntymiselimet ovat erilaiset. Hämähäkkien lajimääritys on pitkälti näiden elinten yksityiskohtien varassa. Suurta osaa Suomessakaan tavattavista hämähäkkilajeista ei ole mahdollista tunnistaa varmuudella ulkoisten tuntomerkkien avulla.

Luolakki (Nesticus cellulanus) kuljettaa munia ja poikasia matkassaan.

Parittelun jälkeen naaras munii munat, joita voi olla muutamia tai satoja. Munat säilötään seitistä kudottuun pussiin. Seitti antaa suojaa ja pitää kosteusolosuhteet optimaalisena. Munien kypsymisajan tavoissa ja poikasten jälkihoidossa on eroja. Osa lajeista rakentaa suojaisan pesän, esimerkiksi käärityn lehden sisälle. Monesti naaras jää vartioimaan pesää tai munapussia, mikä antaa lisäturvaa.

Juoksuhämähäkkeihin kuuluva karhukki (Trochosa sp) piileskelee munapussinsa kanssa maahan kaivamassaan kuopassa. Pesä sijaitsee usein kiven alla. Puutarhassa voi karhukkeja löytää maassa olleiden kukkaruukkujen alta.

Ruskolyhdykki (Agroeca brunnea) jättää munapussin oman onnensa varaan. Lyhtyhämähäkkien heimonimi perustuu roikkuvien munapussien lyhtymäiseen muotoon.

Poikasiaan vartioivat rantuli (Dolomedes sp).

Rantahämähäkit kantavat munapussiaan leukojensa välissä, eivätkä “odotusaikana” syö lainkaan. Kun poikaset ovat lähellä kuoriutumista, ne tekevät kupolimaisen seittipesän munapussin päälle ja vartioivat sen laella kunnes poikaset ovat kyllin suuria lähteäkseen omille teilleen. Naaraan takaruumis on kutistunut muninnan ja syömättömyyden vuoksi. Keskenkasvuisia rantahämähäkkejä näkee monenlaisissa ympäristöissä, mutta pesät ovat useiten rantakasvillisuudessa.

Ampiaishämähäkin (Argiope bruennichi) munapussi on lähes golfpallon kokoinen. Poikaset kuoriutuvat jo syksyllä, mutta talvehtivat munapussissa.

Hämähäkkien poikaset muistuttavat pieniä aikuisia. Muodonvaihdos kaikilla hämähäkeillä on vaillinainen, eli niillä ei ole vastaavaa muna, toukka, kotelo ja aikuinen -kiertoa kuin vaikkapa perhosilla. Väritys ja sukupuolituntomerkit selviävät nahanluontien myötä. Aivan vastakuoriutuneet hämähäkit eivät ole edes kykeneväisiä ravinnon hyödyntämiseen vaan niiden täytyy luoda nahka kerran rakenteiden kehittymiseksi. Aikuistuminen tapahtuu kun nahka on luotu kymmenkunta kertaa, lajista riippuen. Useimmilla suomalaisilla hämähäkeillä elinkaari kestää vuoden, mutta jotkin kookkaimmat lajit kuten rantulit ja sopikit elävät muutamia vuosia.

Raajansa menettänyt ja uudelleen kasvattanut raitarantuli (Dolomedes fimbriatus). Nahanvaihtojen myötä hämähäkkien on mahdollista kasvattaa takaisin puuttuvia ruumiinosia, mutta ne jäävät ainakin aluksi alkuperäisiä pienemmiksi.

Esitys jatkui esittelemällä tarkemmin joitakin Suomessa tavattavia hämähäkkiheimoja. Jätetään ne blogikirjoituksissa kenties myöhemmäksi.

Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.