Kärpäset (puhuttaessa laajemmin ottaen kaksisiipisten lahkosta) ovat lajiryhmänä itselleni hieman vieraita. Tämä ei ole sattumaa. Kaksisiipisten lajimäärä Suomessa on hyvin runsas, lajeja tunnetaan yli 7500. Ainoastaan pistiäisiä esiintyy maassamme enemmän. Perhosia ja kovakuoriaisia ei ole edes yhteenlaskettuna yhtä montaa kuin kaksisiipisiä. Lisäksi, kun otetaan huomioon itselläni oleva kuvauskalusto, eivät nopeasti lentävät pienet kohteet ole kaikista helpoimpia valokuvattavia. Siitä huolimatta olen aina pyrkinyt valokuvaamaan ainakin huomiota herättäviä tai erikoiselta vaikuttavia lajeja. Kirjoituksen lomaan valitsin muutamia lajeja, jotka eivät erityisesti kirjoituksen sisältöön liity, mutta antavat jonkinlaista käsitystä kaksisiipisten monimuotoisuudesta.

Yleistettynä kärpäset jakavat suuren yleisön mielipiteen. Toisaalta lahkosta löytyy kauniita ja värikkäitä kukkakärpäsiä, toisaalta erityisesti sisätiloissa pörräävät mitäänsanomattoman näköiset huonekärpäset ja muut vastaavat ns. peruskärpäsen oloiset lajit ärsyttävät niin ruokapöydässä kuin nukkuessa. Ja sitten on vielä naaman edessä hitaasti lentävät harsosääsket, itikat, mäkäräiset, hirvikärpäset ja paarmat. Kaikki nämä ovat myös kaksisiipisiä.

Pitkäsarvipaarma (Heptatoma pellucens) on laji, jonka harvemmin tapaa kiertelemästä itseään. Tämä yksilö oli jäänyt mökin terassin ikkunaan jumiin. Vaikka paarmat koetaan viheliäinä seuralaisina, niiden värityksessä on monia kiehtovia yksityiskohtia, joista silmät ovat hyvä esimerkki.

Kahukärpäslaji (Chlorops sp.) edustaa pienempien kärpästen joukkoa. Heimon lajien toukat elävät erilaisilla kasveilla, osa tunnetaan viljatuholaisena. Kuvan yksilö löytyi merenrannalta Raaseporista.

Tarvitseeko enää muistuttaa, miten monia tauteja ja sairauksia kärpäset voivat levittää? Mainitaan ainakin salmonella ja kolibakteeri. Maailmalla osa taudeista on vakavia, kuten hyttysten levittämä malaria sekä kolera. Lisäksi on olemassa unitautia aiheuttavia loiseläimiä kantavia tsetsekärpäsiä.

Kaivellaan tautien sijasta historiaa. Tietyt kärpäset yhdistetään kuolemaan. Tämä on täysin luonnollista, sillä raadot tarjoavat monien kärpäslajien toukille ravintoa. Useista rikossarjoista on tullut tutuksi tapa määrittää murhattujen ihmisten kuolinaikoja tutkimalla ruumiista löytyviä kärpäsiä ja muita raadonsyöjähyönteisiä. Eri lajit ja niiden kehitysasteet paljastavat suhteellisen tarkasti kuolinhetken. Ihmisten suhtautumista kärpäsiin kuvaa hyvin se, miten Saatanaakin kutsutaan Belsebuliksi, Kärpästen herraksi ja kuinka jo Mesopotamiassa kärpäset yhdistettiin kuoleman jumalaan, Nergaliin. Toisaalta sumerialaiset näkivät kärpäset myös paremmassa valossa ja hedelmällisyyden symbolina, onhan kärpästen lisääntymiskyky yhtä ilmiömäinen kuin muidenkin hyönteisten. Vanhan runon mukaisesti kärpänen auttaa rakkauden, sodan ja hedelmällisyyden jumalatarta, Inannaa, kun ilkeät galla-demonit olivat hänen miehensä perässä.

Cylindromyia brassicaria -loiskärpänen loisii marjaluteilla. Loiskärpästen heimo on hyvin laaja. Osa on tiukasti sidoksissa tiettyyn isäntälajiin, toiset kelpuuttavat uhrikseen jopa satoja eri lajeja. Suosiossa ovat isäntälajien toukka-asteet. Useimmat aikuiset loiskärpäset ruokailevat kukilla ja toimivat pölyttäjinä siinä missä mehiläiset ja kukkakärpäsetkin.

Kyrmykärpänen (Laphria gibbosa) on yksi Euroopan suurimmista kärpäslajeista, suurimmat yksilöt ovat yli 2,5 cm pitkiä. Kyrmykärpänen kuuluu petokärpäsiin ja saalistaa esimerkiksi luteita ja kovakuoriaisia ravinnokseen.

Vaikka Raamatussa kuvataan, kuinka Jumala lähetti kärpästen avulla ruton niskuroivien egyptiläisten riesaksi, näkivät egyptiläiset kärpäset positiivisemmassa valossa. Kärpäsiä kunnioitettiin ja niiden sinnikkyyttä arvostettiin. Urheille sotilaille annettiin palkkioksi kärpäsmedaljonkeja. Lisäksi egyptiläiset näkivät kärpästen edustavan uudelleensyntymää ja kuoleman jälkeistä elämää. Kuolleiden ruumiista eläneistä toukista aikuistuneet kärpäset symboloivat sielun poistumista kehosta. Kärpäsmedaljongien ajateltiin näin ollen myös suojelevan kaatuneiden sotilaiden sieluja.

Kreikan mytologiasta tunnetaan kolmiodraama, jossa Myai-niminen neito yritti vietellä nukkuvan Endymionin, joka oli kuujumalatar Selenen rakastajatar. Saatuaan tietää asiasta, Selene suuttui silmittömästi ja muutti Myain kärpäseksi, joka siitä lähtien on riistänyt ihmisiltä unia.

Amerikoissa kärpäset yhdistetään myös nykyisin kaikenlaiseen epämieluisaan, mutta joillekin alkuperäiskansoille kärpäset edustivat yhteyttä henkimaailman esi-iseihin. Kerrotaan myös, että kärpäset opettivat ihmisille tulenteon taidon.

Petolinnuntäikärpänen (Ornithomya avicularia) muistuttaa hirvikärpästä, mutta on ihmiselle harmiton. Se loisii petolintujen, haukkojen ja pöllöjen lisäksi ainakin sorsa- ja varpuslinnuilla. Suomessa esiintyy myös rastailla ja tiaisilla omat täikärpäslajiinsa. Ellen aivan väärin muista, kuvattu yksilö löytyi auton sisätiloista. Luultavasti se oli päätynyt autoon hyönteishaavin kautta.

Kaikki kukkakärpäset eivät ole väritykseltään mustakeltaisia. Yksi esimerkki on lehtovyökirvari (Leucozona lucorum). Yksilö on kuvattu Pohjois-Norjassa.

Italian Sardiniassa kärpäset on yhdistetty apokalypsiin, maailmanloppuun. Pohjoisessa mytologiassa jekkuileva Loki-jumala puolestaan muuttui kärpäseksi kiusatessaan vihollisiaan. Hindulaiset olivat käytännönläheisempiä ja tulkitsivat kärpäsparven lähestyvän sateen merkiksi.

Kärpäset toimivat myös ennustajina. Yleensä niiden toistuva näkeminen on tulkittu pahana enteenä ja seurauksena on voinut olla jonkun kuolema. Mutta kuten monesti muulloinkin, kuolema ei aina tarkoita fyysistä kuolemaa vaan jonkin elämänvaiheen päättymistä. Kyse on voinut olla myös esimerkiksi myrkyllisestä ihmissuhteesta tai tavasta, josta luopumalla on voinut saada jotain parempaa tilalle.

Juomujärrikirsikäs (Pedicia rivosa) on siipikuvioidensa avulla helposti tunnistettava, kookas vaaksiaslaji. Maailmanlaajuisesti vaaksiaisten heimo on lahkon lajirikkain.

Empis tessellata on tanhukärpäslaji. Suomenkielisen nimensä heimo on saanut kosiorituaaleista, joissa koiraat lentävät ylösalas ikään kuin tanssien. Tanhukärpäset ovat petoja ja myös ruokalahjan toimittaminen naaraalle on osa pariutumisriittejä.

Kärpäsistä tuli vastaan myös mielenkiintoinen tuore tutkimus. Vuonna 2019 Michiganin yliopistossa havaittiin banaanikärpästen kuolevan nopeammin, mikäli ne näkivät kuolleita lajitovereitaan. Syytä käytökseen ei tiedetä, mutta yksi selitys voisi olla se, että kärpäset tulkitsevat vallitsevat olosuhteet elämän jatkumisen kannalta epävarmoiksi ja ohjaavat sen vuoksi enemmän energiaa lisääntymiseen, mikä kuluttaa niiden elinvoiman nopeammin.

Loppuun vielä katkelma Baudelairen runosta, jossa kärpäset antavat oman panoksensa luonnon kiertokulun toteutumisessa:

“Löyhkä oli niin pistävä, että sanoit pyörtyväsi nurmelle; kärpäsparvet piirittivät visvaista vatsaa, josta tummat toukkapataljoonat paksuna nesteenä vuotivat mädän lihan riekaleisille helmoille.”

– Baudelaire, Charles. ”Raato (Une Charogne).” Teoksessa Pahan kukat (Les Fleurs du mal, 1861), suom. Antti Nylén. Sammakko 2011.

Kiitos että luit loppuun asti. Lisää kärpäs- ja muita hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.