Kuikat ovat pohjoisen pallonpuoliskon ja suurimmalta levinneisyydeltään arktisen alueen lintuja. Niiden äänet ovat tunnelmallisia, voimakkaita ja jopa hurjia, pienin kaakkuri suorastaan pohjoisen pallonpuoliskon voimakasäänisimpiä eläimiä. Villejä lintuja!
Jääkuikka Ruijasta, Varanginvuonon Ekkerõyn kylän vesistä 30.7.2026. Kuvat: Samuli Haapasalo
Suuremmasta pienimpään kuikat ovat jääkuikka, Amerikan jääkuikka, kuikka, tundrakuikka ja kaakkuri. Tundrakuikka luettiin aiemmin kuikan alalajiksi, mutta nykyään omaksi lajikseen.
Jääkuikan voi nähdä arktikan muuton yhteydessä Suomenlahdella, mutta hyvin vähälukuisena. Ahkera lintuharrastaja saa jääkuikan näkyviin sen talvehtimisalueilta Pohjois-Norjan Barentsin merellä ja sen vuonoilla. Vanhalta nimeltään valkonokkakuikan tunnistaa suuresta valkeasta, hieman kellertävästä nokasta ulapalta hyvin kaukaa. Hyviä havainnoimispaikkoja on mm. Hamningbergistä niin Syltefjordin vuonon kuin Varanginvuonon suuntaan.
Lähimmillään jääkuikka pesi Merikallion mukaan aikanaan Petsamossa. Jääkuikka on luokiteltu silmällä pidettäväksi ja sen maailman kanta on arvioitu 8 000–16 000 pariksi Novaja Zemljalta Tšukstien niemimaalle ja Alaskasta Hudsoninlahdelle (Koskimies, Suomen Linnut).
Joskus harvoin voi osua lähellekin, kun arka jääkuikka kalastelee tai lepäilee lähellä rantaa. Samoilla vesillä voi tavata Amerikan jääkuikankin syksyllä ja talvisaikaan.
Juhlapukuinen jääkuikka on upea ilmestys. Musta pää ja kaula, jonka sivuilla ja edessä valkeat pistekuviot kuin korut, vahva valkoinen nokka, vahva selän ja siipien kuviointi ja selvärajainen voimakkaan valkoinen vatsapuoli. Äänet kuikkalinnuille tyypillisiä tunnelmallisia huutoja.
Kuvien jääkuikka uiskenteli Varangin vuonolla Ekkerøyn museoidun sataman länsipuolella yllättävän lähellä rantaa. Se hoiteli höyhenpukuaan ja kuikkien tapaan nukkui hyvät tovit. Siinä sen ja useampiakin jääkuikkia ovat nähneet tänä syyskesänä monet, sillä Ekkerøyn niemi on vakio pysähdyspaikka Varangilla kulkijalle lintuvuorineen, monien vesilintujen ja mm. valaiden tarkkailuineen ja vanhan kalasataman miljöineen.
Jääkuikkaa odottelin museoidun, heiluvan satamalaiturin ”aapakarhun” eli merensoutajan, kalastajan, vanhan puuveneen suojassa. Jääkuikka uikin kunnon odottelun jälkeen sopivalle etäisyydelle enkä piilossani sitä häirinnyt, mutta sain samalla seurata rauhassa monen lintulajin poikueita vesillä ja rantahierualla.
Välillä jääkuikka näyttäytyy Suomessa myös suurten järvien selillä ennen niiden jäätymistä.
Jääkuikan maailmankanta ei ole suuren suuri. Kaikki kuikat kärsivät herkän arktisen ja subarktisen alueen muutoksista, arktisista öljykentistä, soiden ojituksesta monine vaikutuksineen pesimälampiin, sekä kalaverkkoihin kuolemista ja erityisesti aiemmin myös talvehtimisalueiden öljyvahingoista. Ihmisen suhde herkkään arktiseen luontoon on useilla alueilla moninkertaisesti piittaamaton.
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.