Käenpiika saapuu kololleen, yllättäen vanhalle tiaispöntölle. Kuvat: Samuli Haapasalo

174/365

Käenpiika on aika ovela lintu. Keväällä se saapumisen kyllä huomaa. Se kuuluttelee voimakkaalla kjy kjy kjy kjy kjy kjy kjy kjy kjy äänisarjallaan kevään säitä. Vanhalla kansalla oli selitykset siitä, mitä huuto milloinkin ennusti, sateita tai poutaa.

Käenpiian nokkaan mahtuu valtava määrä muurahaisenmunia.

Sitten lintu melkein häviää äkisti. Minultakin hävisi taas pihapiiristä. Kunnes poikasten pilinä alkoi kuulua vanhasta tiaispöntöstä, jonka lentoaukko oli vuosien mittaan saanut vähän lisää tilaa. Huomaamattomasti käenpiika lensi ruokkimasta poikasiaan. Eikä se jäänyt mihinkään esille. Se lensi poimimaan poikasille muurahaisenmunia! Olin kovin iloinen, että se juksasi minua, se siis onnistui hiljaisella pesinnällään taas minut yllättämään.

Myös jätehuolto pelaa. Jätteet viedään pienessä pussissa, joka muodostuu ulosteiden ympärille.

Nämä kuvat otin hetki ennen blogin julkaisemista. Piilokojuna oli suuri pihakuusi, jonka oksat holvasivat minut alleen, vain kameran linssi työntyi esiin. Käenpiika oli autuaan tietämätön minusta.

Tässä linnussa on paljon varsin erikoista.

Pöntöillä voi auttaa vähentynyttä käenpiikaa!

käenpiikapesiminensäävuosi luonnossa