Oppia permakulttuurista

Viimeksi mietimme omia ja kasvien tarpeita ja pohdimme tulevaa satokautta myös monimuotoisuuden näkökulmasta. Tässä vaiheessa olisi hyvä olla jo iso osa siemenistä tilattuna ja viljelysuunnitelma sillä mallilla, että tiedät ainakin suurin piirtein, mitä haluat kasvattaa, minkä verran ja missä kohtaa puutarhassa.

Oletko saanut esimerkiksi uuden palstan viljeltäväksi, tai muuten perustamassa ihan uutta kasvimaata tai puutarhaa? Erityisesti silloin kannattaa alusta alkaen hyödyntää permakulttuurin tarjoamia periaatteita ja työkaluja. Ja kyllä niistä on apua myös jo olemassa olevan alueen kehittämisessä!

Permakulttuuri on suunnittelumenetelmä, jonka avulla pyritään jäljittelemään ja hyödyntämään olemassa olevia luonnon omia prosesseja. Ovathan ne toimivia, joten miksi yrittää keksiä pyörää uudelleen! Käyn tässä läpi joitain perusasioita, joilla pääset alkuun. Lisää tietoa saat esimerkiksi Suomen Permakulttuuriyhdistyksen sivuilta.

Havainnoi ja vuorovaikuta

Ryhdy toimeen rauhassa ja suhteellisen pienellä mittakaavalla, kokeilemalla. Näin hallitset tilanteen. Ja jos kokeilu ei onnistukaan, niin kaikki ei kuitenkaan mene plörinäksi. Jos olet jo tottunut tekemään asiat puutarhassasi tietyllä tavalla, voit pohtia haluaisitko kokeilla uusia juttuja jollain pienellä alalla.

Puutarhasi kyllä viestii sinulle! Seuraa, mitä kesän mittaan tapahtuu. Minne vesi menee tai ei mene? Kasvit ja maa kertovat ja antavat sinulle palautetta, kunhan itse osaat seurata, kuunnella ja etsiä vihjeitä. Hyvä olisi tarvittaessa muuttaa kurssia saamasi palautteen perusteella.

Havaintoja puutarhasta kannattaa tehdä myös kasvukauden ulkopuolella

Miten vesi käyttäytyy puutarhassa?

Maanmuodot – Millaisia maanmuotoja alueella on? Onko suurempaa tai pienempää rinnettä tai muita kallistumia suuntaan tai toiseen?
Maalaji – Millainen maalaji on? Onko se raskas ja savinen, kuten Suomessa usein on? Vai onko se hienompaa hiekkaa tai hietaa?

Nämä ovat olennaisia tietoja viljelyn kannalta. Pidättyykö vesi maassa vai kulkeeko se maaperän huokosten läpi? Toiveena olisi, että vesi liikkuisi matkallaan alaspäin suhteellisen hitaasti, mutta ei kuitenkaan jäisi seisomaan paikalleen. Kun tiedämme, mikä lähtötilanne on, pystymme tekemään oikeita ratkaisuja maan rakenteen parantamiseksi.

Missä kuljemme puutarhassa?

Kun suunnittelet viljelypenkkejä, muista jättää riittävästi tilaa kulkuväylille. Silloin pystymme:

• Kulkemaan helposti kaikkialle, minne tarvitsee päästä
• Havainnoimaan selkeästi, mitä viljelypenkeissä ja puutarhassa tapahtuu
• Nauttimaan olostamme ja touhuamisesta, kun alueella ja penkkien välissä on hyvä liikkua

Muistammehan myös puutarhan muut asukkaat ja vierailijat! Vaikkapa reuna-alueille on hyvä jättää sopivia ja kiinnostavia elinympäristöjä linnuille ja muille olennoille. Mieti, voisiko aidannepusikon jättää vähän vähemmälle trimmaamiselle. Lahopuita kannattaa jättää ja risuja kasata suojapaikaksi. Lahopuilla voit myös rajata viljelypenkkejä ja näin tuottaa ruokaa maaperän pieneliöille.

Osterivinokkaita voi viljellä myös itse. Ne lahottavat puuainesta ja ovat maukasta ruokaa.

Terveen maaperän periaatteet: Katteet ja elävä juuristo

Tammikuun blogikirjoituksessa käsittelimme yhtä terveen maaperän periaatteista eli monimuotoisuutta eri tasoilla. Ensi kerralla tarkastelemme, mitä voimme tehdä häirinnän minimoimiseksi.

Terveen maaperän periaatteita ovat myös:

• Maan suojaaminen eli katteiden käyttö sekä
• Pieneliöiden ruokkiminen eli elävä juuristo

Paljas maanpinta on kuin avohaava, joka luo otolliset olot taudeille ja auringon paahteelle, sekä saa ravinteet huuhtoutumaan pois. Paljas maanpinta lämpenee kesän auringossa yllättävän paljon. Paljaan maanpinnan lämpötila voi nousta jopa 10-20 astetta korkeammaksi kuin katetun maan, yhteyttävillä kasveilla peitetystä pinnasta puhumattakaan. Tämä on hirvittävän tärkeä asia näkymättömille kollegoillemme, sillä maaperän toiminnan kannalta olennaisten mikrobien toiminta hyytyy liian kuumassa ympäristössä.

Kuinka siis huolehdimme maaperän hyvinvoinnista?

1. Tuore kompostimultakin on katetta. Viljelypenkkeihin kannattaa säännöllisesti lisätä päälle uutta kompostimultaa. Uuteen multakerrokseen on sitten myös helppo tehdä kylvöjä. Toisin sanoen, kompostointi kannattaa! Sillä saat ilmaiseksi tuotettua itsellesi sekä uutta katetta että lannoitetta penkkeihin.

2. Risuja yleensä riittää ja niitä voi saada vaikka naapureilta lisää. Ne risut, joita emme jättäneet muille eliöille suojapaikoiksi, kannattaa hakettaa ja käyttää käytävien katteena. Myös oljet sopii tähän ja miksei myös vaikka puiden lehdet.

3. Elävät kasvit ovat paras kate! Kasvukaudella elävien kasvien juuret ruokkivat maaperän eliöstöä yhteyttämällä tuottamillaan sokereilla. Syksyllä ja talvella kuolleiden kasvien juuret ruokkivat maaperän hajottajaeliöitä. Tarkoitus on pitää maaperä aktiivisena mahdollisimman pitkään, koska näin ravinteet kiertävät maaperässä ja maaperä säilyy elinvoimaisena ja tuottavana.

Heti kun mahdollista, kannattaa keväällä laittaa ainakin joihinkin viljelypenkkeihin jotakin nopeasti kasvavaa, kuten retiisejä ja salaatteja. Saat niistä satoa jo hyvissä ajoin alkukesästä ja samalla ne suojaavat maata. Saat myöhemmin vielä samaan kohtaan jotain muuta kasvamaan, kun näistä on sadonkorjuu tehty. Mieti, laittaisitko vuorovuosina aina johonkin kohtaan loppukaudeksi kasvamaan maanparannuskasveja, kuten esimerkiksi syväjuurisia auringonkukkia tai typpeä kerääviä palkokasveja. Parhaita ovat erilaisia kasveja ja erityisesti kukkia, kuten hunajakukkaa, kehäkukkaa ja veriapilaa, sisältävät seokset. Niistä saat samalla iloa myös silmille ja pölyttäjille.

4. Maa pidetään kasvipeitteisenä aina kun mahdollista. Helppo tapa päästä tähän tavoitteeseen on kasvattaa monivuotisia hyötykasveja, sillä ne talvehtivat maassa. Ne puskevat ensimmäisenä keväällä ylös maasta ja elävä juuristo säilyy maassa syksylläkin. Nämä ovat myös siitä kivoja, että satoa tulee aikaisin keväällä ja vielä myöhään syksyllä, tai jopa talvella. Monivuotiset vihannekset muistuttavat villivihanneksia ja oikeastaan moni niistä onkin. Erona on, että voit paremmin itse päättää, missä ne kasvavat.

Herkullisia monivuotisia vihanneksia ovat esimerkiksi erilaiset sipulit, kuten ilmasipuli ja karhunlaukka, myskimalva, piparjuuri ja isomaksaruoho. Herkkukasvi nokkosta voi myös kasvattaa puutarhassa, kunhan huolehtii siitä, ettei se pääse leviämään.

Kurpitsat ovat oivallisia maanpeitekasveja

Esimerkki: Kumppanuuskasvit ja Kolme sisarta

Kokeiletko kumppanuuskasveja, eli oletko laittanut useampaa kasvilajia kasvamaan samaan penkkiin? Se on hyvä idea, koska eri kasvilajit tukevat toisiaan erilaisilla ominaisuuksillaan. Pidä myös mielessä, että jotkut kasvilajit eivät ollenkaan viihdy keskenään. Eli ihan mitä tahansa yhdistelmiä ei kannata kokeilla!

Erityisesti Amerikoissa perinteisesti käytetty Kolme sisarta on hieno esimerkki toimivista kumppanuuskasveista: Kurpitsa on peittävä ja suojaa näin maata ja pavut sitovat typpeä itselleen ja sitä kautta myös muille. Siskoista kolmas eli maissi toimii tukena pavuille, joiden se antaa kiivetä runkoaan pitkin.

Havainnoi, miten kasvit viihtyvät yhteisessä penkissään. Pärjäävätkö kaikki hyvin, vai jääkö joku muiden jalkoihin? Pysyvätkö rikat eli oheiskasvit paremmin aisoissa? Tarvitseeko penkkiä kastella yhtä paljon kuin muita?

Esimerkiksi peruna ja härkäpapu toimivat parhaimmillaan tosi hyvin. Mutta jos kylvöjen ajoitus menee pieleen, voi härkäpapu jäädä jalkoihin.