Tuntomerkit: Isokoskelo on komea, jonkun verran pikkukoskeloa suurempi koskelo. Juhlapukuisen koiraan pää on kauniin tummanvihreä, lähellä mustaa, vatsapuoli vaalea, mutta kauniin punertava keväällä. Naaras, jolla niskatöyhtö, muistuttaa paljon tukkakoskelonaarasta, mutta pään ja vaalean kaulan väriraja on jyrkkä. Lentää hyvin nopeasti, noin 70 km/h.

Elintavat: Isokoskelo on hyvin valpas. Sen pakoetäisyys on suuri, mutta kuitenkin joskus vaihtelee esim. vuodenaikojen mukaan ja poikasten läsnä ollessa. Isokoskelo voi tuoda poikaset rannalle ja laitureille. Isokoskelo viihtyy usein pieninä ryhminä ja muuttoaikoina vesissä suurina parvina. Erityisesti loppusyksyn parvet ulapoilla ennen vesien jäätymistä ovat näyttävän komeita.

Ravinto: Etenkin pikkukalat, mutta myös äyriäiset, hyönteiset ja toukat. Poikasparvet kalastavat usein yhdessä rivissä ja saartaa kaloja rannan matalaan veteen.

Lisääntyminen: Munii 7–12 munaa isoon puukoloon, lohkareitten ja rakennusten alle, venevajan sisään ja piiloon katajikkoon. Hyötynyt isoista pöntöistä. Haudonta-aika yli kuukauden, lentokykyisiksi poikaset ehtivät yli kahden kuukauden iässä.

Runsaus ja levinneisyys: Suomessa pesii 25 000–40 000 paria isokoskeloita. Se on noin 25 % Euroopan pesimäkannasta.

Tiesitkö: Jokien koskissa, esimerkiksi Kymijoen suiston jokihaaroissa talvehtivat isokoskelot osaavat kalastaa taitavasti myös nahkiaisia.