Aquila chrysaetos

Koko: Iso kotka. Pituus 80–93 cm, siipien kärkiväli 190–225 cm.

Tuntomerkit: Isokokoinen, leveät suorakaiteen muotoiset siivet, joita pitää kaarrellessaan ja liitäessään selvästi yläviistossa. Merikotkaan verrattuna pyrstö pidempi ja siivet pyöreämmät. Harvalukuiset muuttajat ovat valtaosaksi nuorempia ikäluokkia, joilla selvä valkea siipilaikku ja kaksivärinen pyrstö. Nuoren linnun puku on muuten tummanruskea, ja pyrstössä on mustahko kärkivyö. Valkoisen määrä puvussa vähenee linnun vanhetessa, ja vanha lintu onkin miltei kokonaan ruskea, siivillä erottuvat vain kellanruskeat hartialaikut. Siivenlyönnit ovat raskaat, kaartelee paljon ja liitää pitkiä matkoja lyömättä siivillään.

Pesintä: Suuri risupesä tukevassa puussa tai kalliohyllyllä. 2-3 munaa, joita naaras hautoo.

Levinneisyys: Pesivänä Keski-Suomesta Ylä-Lappiin rauhallisilla salomailla ja tunturialueella.

Ravinto: Nisäkkäät ja linnut, kuten jänikset ja kanalinnut, sekä haaskat .

Muutto: Osittaismuuttaja. Etenkin nuoria lintuja muuttaa talveksi etelään ja kaakkoon Baltiaan ja Ukrainaan. Vanhat linnut etupäässä paikkalintuja. Muuttoaikaa syksyllä syyskuun loppupuoli ja loka–marraskuu. Keväällä nuoret maakotkat muuttavat pohjoiseen jo helmi–huhtikuussa.

Uhanalaisuus: Suomessa vaarantunut (VU) ja rauhoitettu.

Kuva: Dick Forsman