Phylloscopus trochilus

Tuntomerkit: Pienikokoinen. Selkäpuoli oliivin–sammalenvihreä, vatsa vaalea, naama ja rinta keltaiset. Päässä silmän yllä ohut keltainen silmäkulmajuova ja sen alla ruskea silmäjuova. Muistuttaa paljon muita uunilintuja.

Laulu: Surumielinen pehmeistä vihellyksistä koostuva muutaman sekunnin mittainen säe.

Muutto: Toukokuussa.

Elinympäristö ja pesäpaikka: Elää monenlaisisssa metsissä ja metsiköissä, puutarhoissa, puistoissa ja tunturikoivikoissa. Hyvin kätketty pesä yleensä sammaleessa, heinikossa, varvikossa, mättäässä tai joskus pienessä puussa tai pensaassa.

Levinneisyys ja runsaus: Pesii koko maassa. Suomen pesimäkanta 6,7–7,9 miljoonaa pajulintua.

Tiesitkö? Yhdessä peipon kanssa Suomen runsain ja yleisin laji.