Tuntomerkit: Telkkäkoiraan tummanvihreä, iso ”pampulapää” ja valkea pyöreä poskilaikku ovat tunnusomaisia. Naaras on pienempi, senkin pää on kulmikas, mutta ruskea ja puku harmaampi. Poskilaikku puuttuu naaraalta. Telkän siipien viheltävä ääni on myös hyvä tuntomerkki, joka kuuluu myös kevätmuuttoöinä taivaalta.

Elintavat: Viihtyy erilaisilla järvillä ja pienilläkin lammilla. Ilmestyy heti keväällä järvien ja lampien ensimmäisiin puronsuun suliin. Telkän lentonopeus on aika kova, noin 75 km tunnissa.

Ravinto: Monenlaiset selkärangattomat, myös sammakon- ja kalapoikaset, mätikin, syksyllä monien lajien tapaan vesikasvien versot ja siemenet. Pyydystelee taitavasti myös koskissa.

Lisääntyminen: Telkkä pesii vanhoissa palokärjenkoloissa, mutta nykyään ainakin asutuilla seuduilla suurimmalta osin pöntöissä eli uutuissa. Pesäpöntön lentoaukon halkaisijan tulee olla yli 85 mm. Vanha kansa teki varsinkin itäisessä Suomessa telkälle uuttuja, joista poimittiin päivittäin yksi muna talteen ruoaksi, jolloin telkkä jatkoi pitkään munimista. Normaalisti telkällä on 7–12 munaa jo huhtikuun puolelta alkaen.

Runsaus ja levinneisyys: Telkän arvioitu parimäärä on 130 000–170 000 paria ja kanta on aika vakaa. Telkkiä on koko maassa ja merialueilla, tunturilapissa vähemmän. Talvehtiva kanta on kasvanut huomattavasti merten ollessa laajasti jäättömiä.

Tiesitkö: Telkkä on Kalevalan sotka, jolla on tärkeä osa maailman luomisen runossa. Nykyiset sotkat, tukkasotka, lapasotka ja punasotka ovat saaneet telkältä tuon yhteisen sotkanimensä. Viron kielessä telkkä on edelleen sotkas.